Ja tämän kaiken keskellä meidän teltta:
Siirryin juomapuolelta myymään tota sobaa. Oon syöny sobaa nyt viikon vähintään kerran päivässä. Se on liikaa. Huomatkaa random hattara, jonka työtoverini mulle tyrkytti..........
Sain Koreaan palanneelta toveriltani perintönä pyöränrämän, jonka toinen toverini kunnosti ajokelvolliseksi. Paitsi että japanilaisista pyöristä puuttuu jarrut polkimista, joten pelkään aina että loppu on lähellä kun viiletän holtittomasti pomppuisaa alamäkeä ja temppelit ja sakurat ja mummot ja koirat ja kissat vilisee ohi.
Koulussa oon käyny nukkumassa tunneilla ja tuntien jälkeen kiitäny soba-tiskille, jossa vierähtää aina loppuilta. Mun vaatteet haisee paistorasvalta ja kalmarilta. Tätä kokemusta on hivenen vaikea kuvailla. Se on yhtä aikaa karseaa ja maailman parasta. Japanilaiset tykkää sakuroista, koska ne symboloi hetkellisyyttä ja kaiken ohikiitävyyttä. Ja ohikiitävää on tämä soba-uranikin. Ja koko aikani Japanissa. Sitä on jäljellä enää neljä kuukautta. Soba-uraani on jäljellä kolme päivää. Ei huvittais yhtään mennä sinne huomenna 12 tunniksi seisoskelemaan, mutta sit kun tiistai koittaa ja tää on ohi, voipi tulla suru happi-takkiin ku en enää pääsekään facepalmaamaan ojisaneille ja vilkuttamaan asiakkaille. Tänään meinasin tukehtua makkaraan, kun sobakollega-ojisan sanoi Jieunille seuraavaa: "Niin teillä siellä Koreassahan kauneusleikkaukset on yleisiä. Mites sinä, ootkos sinä kauneusleikkauksessa käyny, siis niinku......make face?" Adlkflfkldfk ojisan wtf aaah you'll be missed.
Toissapäivänä mua haastateltiin televisioon. Tänään aika moni koulutyttö kävi sanomassa, kuinka ne näki mut teeveessä. :DDDDDDDDDDDDDDDDDDDddddddddddddddddddddddd Joku asiakas kysy multa, oonko mahdollisesti syntyny Japanissa. Tuntematon seurue, johon lyöttäydyin viime viikolla kuppilassa erinäisiä juomia nauttineena sattui myös paikalle, koska Yamagata on Yamagata. Ja pari tuttuani, joille obasan päätti antaa kaiken ilmaiseksi koska ne oli juurikin mun tuttujani. Yks ojisan katsahti tänään kumppareitani ja totesi että oot sinä kyllä aikamoinen. :DDDD
Yks päivä kun hiihtelin kylänraittia töistä asuntolalle säkissä kolme ojisanin lahjoittamaa yakisobaa ja kolme onigiria, kävelin hetken selkä menosuuntaan nähdäkseni vuoret paremmin. Yakisoba haisi ja vuoret sinersi ja vähän matkan päästä kuulu mun nimeä huutava ääni. Ja mä tajusin, että oon tainnu huomaamattani kotiutua tänne. Ja se onkin vähän surullisempi juttu.
On siellä kyllä ihanan näköstä sateesta huolimatta! *___* Ja en oo nyt varma ootko kirjottanut tästä jo, mutta mihin ammatteihin käytännössä valmistutaan tuolta Itä-Aasian tutkimuksesta? Kiinnostaisi mua nimittäin ainakin nimen perusteella :)
VastaaPoistaMeidän laitokselta valmistutaan filosofian maisteriksi, eli ei varsinaisesti mihinkään ammattiin. Loppu on sit kiinni omista taidoista ja taipumuksista ja varmaan sattumastakin. Tää on vähän sellanen ala, jolla omien tulevaisuudennäkymiensä miettiminen aiheuttaa toisinaan hengenahdistusta, mutta ainakin mulla tän vaihdon aikana asiat on hieman selkiytyneet. Ite oon kiinnostunu japanin kääntämisestä ja opettamisesta, mutta kyllä tästä oppinaineesta on varmasti vähemmän humanistisin päämäärinkin valmistuttu. :D
VastaaPoistaJos enemmänkin kiinnostaa, niin meidän laitoksen raportti työelämään sijoittumisesta löytyypi täältä: http://www.helsinki.fi/itaaasia/opiskelu/tyoelamaan/index.html
Kiitos paljon! Mulla tuottaa aina tulevaisuudennäkymieni miettiminen ahdistusta, kun tuntuu ettei löydy sopivaa alaa. No, kaikki ajallaan~ Oon tosi kiinnostunut Japanin kielestä ja sen eri piirteistä ja kulttuurista jajaja tää on pitkästä aikaan ollut semmosen kuulonen ala että tulee se JES-olo :D
PoistaJos yhtään lohduttaa, niin mullakin on jo toinen pääaine kierrossa. Kyl se siitä! Musta tää on toki maailman kivoin ala ainakin välillä, joten jes-oloa kannattaa ehkä seurata!
PoistaMinkä ikäistä porukkaa siellä luokalla/koulussa on? Miten ne sitten suhtautuu, jos itse on vaikka 24 (eikös ne ole sen ikäisinä jo valmistuneet)?
VastaaPoistaYritetäänkö tässä hienovaraisesti vihjailla mun iästä. :D
PoistaKoulussa käyn sekalaisilla kursseilla, joilla porukka on syntyny välillä 1991-93 luullakseni. Mun ikä ei oo täällä mikään asia, johon ihmisten pitäis edes suhtautua jotenkin. Näytän ikäistäni nuoremmalta, joten mun kurssilaiset olettaa mut yleensä ikäisekseen, ja sit kun totuus selviää niin eipä kukaan oo siihen mitenkään suuremmin reagoinu, lähinnä korkeintaan sanonu että oo ilmankos vaikutatkin niin isosiskomaiselta tai pyytäny anteeksi, että on omin lupineen kutsunu mua Shiiri-chaniksi.
Täällä ei yleensä kysellä ikää vaan vuosikurssia, mikä on Suomen yliopistojärjestelmän kannalta vähän hankalaa, kun ei se opiskeluvuosien määrä oikein sano mitään mistään. Ite sanon aina olevani daigakuinsei/graduate student, kun mulla puuttuu kandista enää kaks opintopistettä tiedekunnan viestintähumpuukia.
noh ei:D mutta ite oon kanssa parikymppinen ja sitten kun ja jos Japaniin päädyn niin varmaan ylikin niin mietin vaan kuinka tabu sellanen olis... Mutta kiitos kumminkin!
PoistaEi oo mikään tabu et saavu ihan rauhassa! ^___^
Poista