Irasshaimase

Aloitin uraputkeni Japanissa. Vastuualueeni on meidän kojun juomat ja siinä ohessa välillä myös dangot ja jätskit. Suomessa myymiseen riittää, että pönöttää siellä tiskinsä takana ja sanoo hei jos joku uskaltautuu tarpeeks lähelle, mutta täällä on hieman toisenlaiset kuviot. Huutelen päivät pitkät irasshaimase (tervetuloa) kaikille mahdollisille ohikulkijoille ja tyhjälle puistollekin ja kiittelen kaikkia, jotka vaan ostaa mitään mistä tahansa meidän pisteestä. Lisäksi tehtäviini kuuluu viihdyttää teltan vanhinta paappaa, joka istuu lähinnä teltan takahuoneessa kirstunvartijana ja ärjyy sieltä käsin toisinaan jotain yamagataksi. Ja on kestokännissä ja huutaa mulle koko ajan että kue omae (=syö epäkohteliaalla miesten puheella). :DD Siispä popsin päivät pitkät ihan paisessa hattaraa, yakisobaa, onigiria, konnyakua, karaagea ja lohkoperunakippoja paapan valvovan katseen alla samalla kun tämä paappa horisee päättömiä ja tituleeraa mua tutuilleen ruotsalaiskaunottareksi. :DDDddddddd

Kirsikkapuut on yhä paljaita ja ilma tasaisen harmaa ja tuulta piisaa kaikista ilmansuunnista. Tänääkin päivä kulu lähinnä jumppaillessa ja kaffipannua halaillessa ja sit pääsinkin jo etuajassa kotia. Töissä pitää käyttää happi-takkia, jonka alle ei mahdu päällystakkia, joten kalisutellaan hampaita ja tapetoidaan ittemme kairoilla (vaatteiden alle liimattava kuumentuva läpyskä) ja hoetaan ojisanien kaa kilpaa samui. Tai no minä sanon samui ja ojisanit sammi.

Töissä on välillä aika kuumottavaa, mutta toisaalta on viihdyttävää seurailla japanilaisia tiskin takaa. Pikkupoikia, jotka ei vielä osaa avata ramunea kunnolla mutta ostaa sitä silti ja painiskelee sen jälkeen sen pullon kanssa tovin; ala-astelaisia jotka tuijottaa juomavalikoimaani silmät lautasina ja supisee touhokuksi että dou subbe (mikä valitaan); mummoja, jotka saapuu seurueissa jakkupukuisten ja lippua heiluttavien ryhmämatkavetäjien kannoilla.

Eilen joku entinen baseball-pelaaja nykyinen tv-reportteri nimeltä Punch Satou (.......) saapui puistoon nähtävyydeksi. Yks kojumme obasaneista liekehti tästä mulle täysin tuntemattomasta talentista niin paljon, että sen oli aivan pakko päästä yhteiskuvaan tämän öh Punch Satoun kaa. Joten se tarttu mua käsivarresta ja kilju et Shiiri-chan iiih nyt äkkiä Punch Saitou on täällä iih mennään. Kipitimme tien poikki kohti tämän julkimon patsastelupaikkaa, obasan liekehdintä- ja minä yhyyy-moodissa. Punch Saitoun valkoinen puku ja hammaskuoret välkehti kilpaa aamuauringossa. Obasan pyysi, josko Punch Saitou voisi tulla meidän kaa yhteiskuvaan. Koska minä kuulemma halusin????????? Asdlkflfkdlfkldkflkfd. :DDDDDDDDDDddddddddddd Otimme sitten yhteiskuvan. Minä ja obasan ja Punch Saitou ja joku täysin random paikalle eksynyt mies. Kuvassa minä ja Punch Saitou paiskaamme kättä.

Tänään ojisan päätti, että elämässäni on tullut aika käyttää hattarakonetta. (Hattara on muuten japaniksi watagashi.) Ei siitä sit sen enempää........ Lollailtiin Jieunin kaa vedet silmissä sen koneen äärellä ja ojisanin tuomio tuotoksestamme oli dame. Joku Tokiosta saakka autolla tullu tyylikäs eläkeläispariskunta halus myös ottaa meistä kuvan ja lähettää sen kuvan sit meille sieltä Tokiosta???

Niin mulla kävi tänään myös tällanen asiakas, johon on ihan hyvä lopettaa:



Sakura-kuvia varmaan ensi numerossa!