Yamagataan tuli kesä. Haisen aurinkorasvalta. Eilen olin töissä viimeistä kertaa. Kaikilla asiakkailla oli sakuran terälehtiä hiuksissa. Animen sakurasateet onkin totta. Illalla kun käveltiin kiinalaisten kaa joenvartta, sakurat loisti vielä valkoisina. Aamulla ne oli kaikki varisseet pois.
Viime päivät oli aika hulluja. Tein 12 tunnin vuoroja kolmena päivänä putkeen. Tunnelmaa kuvannee, kun lapattiin parin ojisanin kaa soba-tilauksiin purjoa ja tenkasua kamalalla kiireellä ja sit yks soba-lautanen vaan möllötti siinä pöydällä ja me kaikki jähmetyttiin ja ojisan parahti että nani kore (mikä tää on) ja mä aloin nauraa hysteerisesti.
Onneksi menin töihin ja onneksi se on ohi. Mun lempihetki oli, kun myin vaihteeksi juomia ja joku paappa tuli siihen ja juttelin sen kaa kaikenlaista, mutta se ei kattonukaan muhun päin vaan tuijotteli vaan kylmäaltaita ja lompsaansa. Lopuksi kun sanoin arigatou gozaimashita, se vihdoin vilkaisi mua ja hätkähti ja alko nauraa ja sano oho ulkomaalainen. Se tuntu varmaan paremmalta ku mikään niistä sadasta ja yhdestä suorasta kehusta, joita niiden kaikkien päivien aikana sain.
Mulla oli kovat tavoitteet valmistaa simaa vapuksi ja tarjoilla sitä ojisaneille, mutta en oo viikkoon ehtiny käydä edes kaupassa, niin se sit vähän jäi. Tyydyin pukeutumaan vappuisaan kolttuhun:
Aaah anteeksi mutta pakko laittaa lyhyt asiaankuulumaton kommentti - Ihana blogi, ihania kuvia, olet ihana ja on ihanaa lukea. Oon ite parhaillaan toissa Skontlantilaisen Collegen musiikkipuolen vastaanotossa ja hiljaiset hetket menee mukavasti kun luen Yamagataa ja kuulumisia toiselta puolelta palloa. Pida lippu korkealla! >u</
VastaaPoistaHuuuh kiitos, täshän tulee sisällöllisiä paineita ku jotkut jopa lukee tätä. :D Pidän lipun salossa arkena ja pyhänä!
Poista