Ei mun tosin edes ollu tarkotus lintsata, mutta poistuin hetkeksi koulurakennuksesta viedäkseni uusimman kusinäytteeni (What is it with this country and them jatkuva kusinäyte??) kusinäytteiden päämajaan ja siinä koulun pihaa talsiessani laukussa onigiri ja kusinäyte vaan ymmärsin, etten voisi enää palata. Koska asdfghkldölwkla toisinaan en vaan kestä, kuinka huonoa yliopisto-opetus tässä maassa on. Ainakin mun tiedekunnassa, jonne monet tulee vaan ku ei muutakaan keksi ja neljän vuoden pyörimisen jälkeen söpöimmät tytöt ja kuumimmat ikemenit sitten pääsee tutkinnollaan vastaanottovirkailijoiksi paikalliseen Säästöpankkiin, josta onkin hyvä vetäytyä muutaman vuoden kuluttua avioliiton satamaan.
Kaikenlaista humpuukia se Helsingin yliopistokin mulle toisinaan näyttää - miten olis terminologian kurssi, jonka kanssa ymmärrykseni loppu siinä vaiheessa ku luennon aiheena oli ojituksen terminologia venäjäksi; keskeytin kurssin, mutta sain luennoitsijamummolta kuitenkin kaikkien tenttitulokset sähköpostiini nimellä varustettuna -, mutta hyödyttöminkään sosiologian kirjatentti (Suomen väestönkehitys.......) ei vedä vertoja täkäläisen humanistisen tiedekunnan menolle. Luennot on pintapuolisia ja niillä ei yleensä opi mitään ja silti niillä on useimmiten läsnäolopakko. Lintsailua ei juurikaan harrasteta, mutta ei siks että japanilaiset opiskelijat olis jotenkin poikkeuksellisen tiedonjanoisia vaan siksi, että tietty määrä poissaoloja tarkottaa koko tutkinnon reputtamista. Tunneilla nukutaan. Mulla oli viime lukukaudella kaks loppukoetta, joissa sai olla muistiinpanot ja kirjat mukana. Mikä on toki kaltaiselleni vähä-älykölle kätevää, mutta jotenkin tää vaatimustason mataluus myös turhauttaa.
Tunneilla käynti vie aikaa, jonka vois käyttää paremminkin opiskelemalla vaik kotona: viime viikolla trollaannuin kun pitkän päivän jälkeen istuin vielä yhdellä luennolla läsnäolomerkinnän vuoksi ja oli nälkä ja jano ja se sensei vaan jauho paskaa siitä minkä värinen puku kannattaa laittaa työhaastatteluun (värikäs puku on voittajan valinta sillä high-risk high-return) ja joutu lopulta skippaamaan yli puolet luentomonisteista koska kaikki aika meni nuorison kanssa bondailuun.
Opetuksen ja opiskelijoiden tasossa on varmaan yliopisto- ja tiedekuntakohtaisia eroja (kaveeraan aika paljon luonnontieteilijöiden kaa ja ne yöpyy labrassaan harva se päivä), mutta ainakin tää meidän jinbungakubu tuo usein randomiudessaan mieleen entisen ala-asteeni, jolla pohojalaasehe henkehe matikan tai ympäristöopin tunti ei ollu mikään este virrenveisuulle.
Mulla on muuten ens viikolla esitelmä japanin lukukurssilla. Kurssille pitää lukea japanilaisille suunnattu yhteiskuntafilosofinen tekele. Viime vuonna esitelmöin tilan merkityksestä teeseremoniassa. Tällä kertaa aiheeni on jonku 1300-luvulla eläneen ja sittemmin kuupahtaneen Yoshida Kenkou -nimisen erakon filosofiat. Ööööööööö?? Tekeleen mun vastuuluvun väliotsikkoja ovat muun muassa 慈円の思想―「愚管抄」、「冥」の世界、怨霊の出現、神判と起精文 sekä 盟神探湯. Maanantaina kurssilla joristiin buddhalaisuuden opeista japaniksi. Tuntuu kamalan kaukaiselta se, kuinka joskus ylpeänä osasin viis kanjia. Tai se, kuinka kaukaiselta 400 kanjin osaaminen joskus tuntu (osaan nykyisin n. 2000). Vaikka ei siitä edes oo kovin monta vuotta aikaa.
Mulla ei oo kuvia! Siispä muotibloggaan lopuksi päivän tyylini, jonka nimi on Dynastia-hahmon bedhair:
Niin ja huomenna mun japanin opettajat Suomesta tulee tänne ja siitä tullee awkward joten se on saraba julma maailma!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti