Saavuimme Matsushimaan ja oo mikä mieltäylentävä näköala meille asemalaiturilta avautuikaan. Matsushima on pienen pieni kalastajakaupunki, joka elää turismista, koska sinne on vuosituhansien saatossa siunaantunu harvinaislaatuinen saaristonäkymä. Siispä päätimme suunnata suoraan vesille. Tai no ensin käytiin asemaa vastapäätä pienessä osteriravintolassa hakemassa hiukopalaa ja tappamassa aikaa, jota Matsushimassa tuntuu olevan loputtomiin. Rannikon ruoka - se se vasta on hyvää! Söin hokke-nimisen kalan, se näytti häjyltä ja maistu hyvältä.
Mukana menossa taidekuvani Kouen ja meri.
Lähdimme seilaamaan. Tuuli oli hyytävä ja uhrasin oikean käteni näitä kuvia varten, teen mitä vain vuoksesi rakas blogini. =( Kiinalais-taiwanilaiset toverini paljastivat lokkikuiskaajan lahjansa.
Jotain kalastusvärkkejä.
Näitä saarimuodostelmia Matsushimaan yleensä mennään kattomaan. Niitä oli Paljon, suuria ja pieniä, mutta sää oli vähän turhan sumuinen niiden arvostamiseen.
Oltiin ainoat matkustajat tällä laivalla. Ja seurueen edellisyön unimäärä oli keskimäärin kolme viiva neljä tuntia, joten ehkä puolet risteilystä maattiin kukin omalla penkkirivillämme.
Matsushiman museossakin käytiin. Museossa oli muinaisia juttuja.
Mäntysaaret männyn näkokulmasta on tämä museointia odottava teos.
Astuttiin puisesta portista puiseen metsään, jonka päässä häämöttää puinen Zuiganji-temppeli.
Matkan varrella ohitettiin pitkät pätkät muinaisia kalliohautoja.
Kyltissä lukee seuraavanlaisesti: 11.3.2011 sattunutta Sendain maanjäristystä seuranneen tsunamin vesimassat ulottuivat tähän pisteeseen saakka. Niin. Hieman hiljaisekshan se välillä vetää olla täällä maisemissa, jotka näin maaliskuussa sataan kertaan tv:n tuhokuvissa. Saaristo suojeli Matsushimaa pahimmalta, mutta matkamuistomyymälöiden ja ravintoloiden seinät oli täynnä valokuvia, joissa myyntipöydät loju kumollaan mudassa ja ihmiset kahlas kelluvan rojun keskellä polviaan myöten vedessä. Ja niiden kuvien yläpuolelle oli usein kirjotettu ei tuhokuvia vaan jälleenrakennuspäiväkirja.
Matka Matsushimassa jatkuu ensi numerossa! Luvassa vielä ainakin punaisia siltoja ja pingviinejä, joten stay tuned.
Olen koukussa onseniin. Onsen on siis luonnollinen kuuma lähde tai sellasen yhteyteen rakennettu kylpylä, ja niitä on Yamagatassa joka kylässä vähintään yks. Matsushimassa kävin hotellin onsenissa kolme kertaa, vaikka ihan hiljan olin myös japanilaisen ystäväni kaa onsen-retkellä Yamagatan korvessa. Jossain vuorilla, missä lunta oli metrikaupalla ja jyrkät ja mutkittelevat vuoristotiet niin jäisiä, ettei kulkupelimme päässy rinnettä ylös, joten jouduttiin lopulta hyväksymään tosiasiat ja liukastelemaan perille jalan pyyhkeet kädessä. Mutta kestimme sen kuin Date Masamune ja se kannatti, sillä perillä odotti rikinkatkuinen rotenburo (ulkoilmaonsen)! Siellä sit vierähti melkein pari tuntia vailla rihman kiertämää kuumassa lähteessä lumisateessa siemaillen kuvitteellista juomaani. Paluumatka tehtiin aurigonlaskunvalossa, vuoristomaisema oli sellanen ettei sille tee oikeutta ykskään lause eikä kuva ja tunnelma muutenkin sen verran korkealla, etten voinu muutakaan ku kiljua haruyasumi saikou (eläköön kevätloma).
Huomenna meen vielä luistelemaan japanilaisten kuomieni kaa. Mikä hieman kaduttaa, koska oon nukkunu viimesen kahden vuorokauden aikana yhteensä 9 tuntia ja sain yläasteen luistelukokeesta vitosen. <3_____<3 Yhyyy. Oon jo ilmottanu Nacchanille, että mikäli kieriskelen jäällä, se ei johdu siitä, että olisin kaatunu, vaan puhtaasti kulttuurieroista..........
Käytyäni luistinradalla häpäisemässä itseni ja sukuni ja maani voinkin hiljentyä hikaroimaan JLPT:hen (on yhtä kuin Japanese Language Profiency Test). Oon lukuaikataulustani jäljessä ja saan varmaan hermoromahduksen vielä ainakin pariin otteeseen ennen kesää ja koetta. Viime vuonna ylimmän tason läpäisi 27% yrittäjistä. On tullut epätoivon lollahduksen aika.
Moi! Oon täysin random maantieteen fuksi Helsingin yliopisosta ja eksyin tänne jotenkin.
VastaaPoistaLuin tän blogin eilen kokonaan läpi, ja nyt harkitsen vakavissani erikoistumislinjan ja sivuaineiden vaihtoa. Ei hyvä:D
Mut tykkään sun kirjoitustyylistä ja otat tosi nättejä kuvia:)
Moikkamoi. Waa, pitäiskö tässä nyt sanoa kiitos vaiko anteeksi. :D Tää opinalani aiheuttaa kaikenlaista henkistä ja fyysistä tuskaa, mutta on se silti sen arvosta!
PoistaEhkä sellanen ylpeys siitä et saa oman alan kuulostaamaan niin hyvältä et muitaki kiinnostaa ois hyvä reaktio:D
PoistaMillon muuten alotit japanin opiskelun? Jos alottaa vasta yliopistossa ni onko mahdollista oppia ymmärtämään ja puhumaan sen verran, et pärjäis vaikka parin viikon matkan ilman tulkkia Tokion ulkopuolella?:)
Mä alotin japanin vasta yliopistossa, en ollu käyny edes kansalaisopiston kurssilla saati sit missään lukiovaihdossa ja nyt kolmen ja puolen vuoden jälkeen istun tässä ajattelemassa japaniksi. Eli kyllä voi! Etenkin, kun pärjäämiseen ei vaadita edes sujuvuutta - ei täällä Touhokussa oo mahdollista tulla esim. ryöstetyksi vaikka olis kuinka pihalla. Toki tästä maasta ja näistä ihmisistä saa sitä enemmän irti, mitä syvemmällä tässä kielessä on, mutta matkalla pärjäämiseen riittää vähempikin.
PoistaLoppujen lopuks kaikki on kiinni omasta ahkeruudesta ja siitä, kuinka paljon on valmis aikaa ja mielenterveyttä oppimisen eteen uhraamaan. Jos motivaatio on kohdillaan, mikä vaan on mahdollista. Syy, miks oon oppinu japania näin hyvin, on yksinkertaisesti se, etten keksi mitään palkitsevampaa ku japanin oppiminen.
Long story short, on mahdollista oppia ja kannattaa koklata! (o^____^o)