Ooyuki

Japaninmerenpuoleisessa Japanissa on muutaman viime päivän aikana tullu lunta tupaan ja tukkaan ja kenkään ja suuhun ennätystahdilla. Ennen Yamagataan tuloani luin, että vaikka Yamagata kokonaisuudessaan kuuluu Japanin lumisimpaan vyöhykkeeseen, sataa tässä kaupungissa vähemmän lunta ku muussa prefektuurissa. Tämä on totta, mutta vähän toisella tavalla ku toivoin. Hijiorissa täältä pohjoiseen on lunta 344 senttimetriä. Yamagata Cityssa lumipeite on tällä hetkellä vaatimattomat 90 senttimetriä.

Lumipenkat teiden reunoilla on korkeampia ku mä. Osa niistä on jopa korkeampia ku Jamey - ja juuri mikään Yamagatassa ei yllä Jameyn mittoihin. Auraus on puutteellista ja kävely tapahtuu jo valmiiks liian kapeiden teiden keskelle tamppautuneita polkuja pitkin. Pystyssä pysyminen on erittäin vaikeaa. Vastaantulijan ilmaantuminen näköpiiriin aiheuttaa ahdistusta, koska polku on liian ahdas kahdelle eikä lumivallien yli voi väistää. Siinä sitä sit hoetaan kuorossa sumimasen gomennasai ku kukin vuorollaan yrittää akrobatiaa yamagatalaisittain. Tuuli on niin kova, että pienellä räpyttelyllä sen turvin vois matkata varmaan Hokkaidolle asti. Naapuriprefektuurissa Akitassa kuoli just kolme ihmistä lumivyöryssä. Tänään odottelin parin salarymanin kaa valojen vaihtumista supermarketin edustalla, kun paikalle pyyhälsi lumiaura. Aura jätti jälkeensä parimetrisen lumikasan eikä me päästy enää tien yli. Lähettipalvelun rekatkin sutii kinoksissa ja kaupungilla on melko kaoottista. Ja silti kaikki vaikuttaa iloisilta.

Koitin ottaa pari otosta tästä meiningistä, mutta hankalaa se oli ku käsi vaihto väriä ja lumisade sumensi linssin ja sit kamerasta hajos ruutu (yhyyy mitä mä nyt teen???). No mutta.









Tossa vipassa kuvassa on meidän asuntola, Yamagatan lahja arkkitehtuurille. <3_____<3

Palautin maanantaina mun ekan japaninkielisen yliopistoesseen. Vielä toinen samanmoinen ja pari koetta ja tutkimussuunnitelman esittely ja tää lukukausi on ohi! Jeeee! Ens lukukaudella harkitsen kyl kahteen kertaan, mitä kursseja otan. Etenkin toi hautajaiskurssi söi miästä. Ja saksalaisen kurssi. No saksalaisella sentään nukuin ja sain pari mainiota toveria, hautajaiskurssista ei voi sanoa sitäkään. Ajankohtaki oli maanantai. Kevätlukukaudeksi olis tarjolla hääkurssi samaa settiä. En aio kerätä koko sarjaa.

Väsyttää. Oon nähtävästi kuumeessa ja kurkussani on jokin paise, tämäpäs sattui sopivaan aikaan keskellä koekautta. Eilen minulla oli pulma ku mulla oli aamupäivätreffit sobamestassa Nacchanin ja Sunwhan kaa enkä löytäny tätä mestaa ku sinne oli koululta kuitenkin ainakin viisi metriä. Kolme puhelua ja yksi mua lumipyrystä hakemaan tullu Sunwha myöhemmin sain vihdoin armaat mustekalanlonkeroni ja jopa sen itse soban. Tänään minulla on pulma ku en jaksais lukea näitä tutkimusartikkeleita enkä varsinkaan ajatella omaa tutkimustani hyihyihyihyi.