Kampai

Heissulivei. Ja otsukaresama, minä itte. Pidettiin tänään Kouenin kaa meidän lopputöiden öö keskivaihe-esitelmät. Ja selevisin! Siinä esitelmöidessäni havaitsin, että puhun japania aika sutjakkaasti nykyisin. Toisinsanoen pystyn suoltamaan päästäni 20 minuutin monologin puutaheinää tajuamatta mistä edes puhun. Lopputyössäni tutkin japanilaisten japanin kielessä tapahtuvia kieliopillisia muutoksia ja mahdollisten muutosten tiedostamista kun puhekumppani on alkeistason puhuja. Yhyy.

Tilasin tossa eräänä päivänä intterneetistä takin, joka lupas kantajalleen näyttelijättären auran. Eilen tämä taikatakkini viimein saapui kotiinkuljetuksena. Tai no saapui se toissapäivänä ja sitä edellisenäkin päivänä, mutta eilen jaksoin jopa mennä alakertaan asti sitä vastaanottamaan. Puin takin päälleni. Jokin tuntui muuttuneen. Ja kun katsoin peilistä niin ooooo, oikias olivat!



Sori ei nyt oo näyttää kuvaa muusta ku good old naamastani. Ja ennenku mallitoimistot alkaa lähetellä tarjouksiaan niin kerrottakoon, että good old ruumiini on 153 senttimetriä pitkä.

Meillä oli koululla vaihtareiden ja Yamagatan kansalaisten pippalot eräänä perjantaisena iltana. Yamagatan kansalaisia oli tosin paikalla vaan kourallinen, joten keskityin ilmaiseen alkoholitarjoiluun armaan Jameyn ja jonku venezuelalaisen insinöörin kaa. Kilistelimme ahkerasti, insinööri latinoili ympäriinsä ja Jameyn huutonauru erään epäonnisen kommenttini jälkeen aiheutti mahdollisesti lumivyöryn koulun takapihalta alkavilla vuorilla. Hakiessani lisää ruokaa joku paappa tuli puhumaan mulle. Tulokset olivat kohtalokkaat:



Pidän siis toukokuussa mojovan pikku esitelmän jossain paappojen kevätkokouksessa. Tai siis me pidetään. Minä ja Jamey. Koska ajattelin, että Jamey ilahtuisi, jos saisi myös kunnian esitelmöidä, ja esittelin sen paapalle. Olin väärässä. Jamey löi minua päähän. =( Sitten kippistelimme lisää.