Naite shimau nante mottainai

Keskiviikkona Yamagatassa oli 37 astetta kuumuutta; vuoret väreili niin että niiden katsomisesta tuli huono olo; poltin jalkani lyhtypylvääseen venaillessani liikennevalojen vaihtumista; taistelin kämpässäni paikallista sangen tanakkaa paarmaa vastaan (en ymmärrä miks tässä kaltaisteni kääpiöiden kansoittamassa maassa pitää olla niin karsean kokoisia ötököitä, suomalaisen paarman tappaa kädellä mut japanilaiseen tarvitaan vähintään halko). Niin ja pidin sen mun tutkimuksen loppuesitelmän niska jossain hikilimassa ja tukassani tyylikäs heinähatun muotoinen painauma.

Esitelmä meni ok, sain jopa jotenkin tiivistettyä sanomani siihen 25 minuuttiin vaikka vielä edellisenä iltana esitelmä kesti tunnin. Yleisössä oli pari mummoa ja Saksalainen....... Olin onneni kukkuloilla kun painoin taas heinähatun päähäni ja astuin ulos luentosalista ja kävelin pitkää käytävää ja jokainen vastaantulija sano otsukaresama deshita (lausahdus jota käytetään muun muassa sillon ku joku on saanu jonkin homman päätökseen). Sitä otsukaresama deshitaa oli odotettu. Kävelin puiden alta ja ohi luonnontieteellisen rakennuksen ja parkkipaikan ja parkkipaikalla oli toimiston Hari-san joka sano Shiiri-san otsukaresama deshita. Sillon tajusin että kouluvuoteni Yamagatassa on ohi.

Oon täällä vielä kaks kuukautta, mutta elämme lopun aikoja. Tällasta tää kai nyt sit on. Kävelyä asemalle vaihtuvissa kokoonpanoissa ja paluuta kokoonpanoissa joissa on aina joku vähemmän. Eilen illalla kaks viimestä jenkkiä lähti. Saatettiin ne yöbussiin. Hondurasilainen musisoi akustisella kitaralla ja muut vollotti. Se oli kamalampaa ku odotin. Ja käy vaan kamalammaksi koska viikon päästä lähtijänä on armas hollantilaiseni Jamey. Aikamme vetisteltyämme kiivettiin Jameyn ja Hiromun ja Kounosuken kaa asuntolan katolle juomaan biirua ja jorailemaan surinamilaista kansanmusiikkia ja vertailemaan meidän google street vieweja. Kävi siinä muitakin mutta aamukolmelta jäljellä oli enää me neljä makaamassa kuumalla katolla tuijottamassa kesän tähtikuvioita.


taikutsu na mainichi mo touzen no you ni sugiteyuku
kizukanai you na sukima ni saita hana    rainen mo aimashou
saa koko e oide yo    nanimo nai keredo
doko e demo yukeru yo    sukoshi mimodaeru kurai

Sanonpahan vaan että voi ny paska.

Vaik onhan mulla tässä vielä kaks kuukautta kaikenlaista. Vaikka rivit vähenee ja kun iltaisin kävelen heinäsirkkojen sirityksessä kaupasta niin asuntolan hengailuhuoneen ikkunasta ei kajasta valo. Tässä taannoin minulla kävi viarahia oikee Kauhavalta ja Tamperehelta asti!! Kävimmä biirulla ja okonomiyakilla ja Yamaderassa ja jopa Tokioonkin tuli suhautettua. Tässäpä tunnelmia Yamaderasta, joka on yamagatalainen kylä ja siellä sijaitseva samanniminen vuoristotemppeli: