163/180

Kello on jotain neljä ehkä viis. On vähäsen kuuma (eilen uutisten mukaan jo viidestoista päivä tässä kuussa kun lämpötila on yli 35) niin nukkuminen tapahtuu epämääräisinä kellonaikoina (ok tekosyyt sikseen, oon hereillä koska animen katselmointi on öiseen aikaan vaan niin paljon tunnelmallisempaa). Tulipa tossa äsken outo tunne, että mitä jos tsiigais mun JLPT-rekisteröintitiedot, vaikka tulokset luvattiinkin postittaa vasta syyskuussa.

No ihan hyvä että tsiigasin.



Tää oli eka ja nähtävästi myös vika yritykseni JLPT:n maailmassa. Tuloksen nähtyäni tärisin. Sit tuli voimakkain maanjäristys aikoihin ja tärisin lisää.

Samaiseen kokeeseen valmistautuville neuvoisin, että lukekaa japaniksi älkääkä japania. Ostin kaikenlaisia treenauskirjoja; yhtä vähän selasin ja toisesta tein kaks kappaletta. Kuluneena vuonna opiskelin hyvin vähän japania. Sen sijaan luin paljon tieteellisiä artikkeleita japaniksi. Katoin joka päivä uutiset. Elin, söin ja nukuin japaniksi.

Huono puoli tässä on, että olin jo onnistunu tsemppaamaan itteäni Suomeen paluuseen ja välillä jopa vähän kyllästynykin olooni täällä, mutta nyt puhkun taas uutta intoa ja kyllästyminen on tyystin kaikonnu ja tuntuu että voisin jättää yöunet väliin ja mennä heti auringon noustua viraston ovelle jonottamaan into piukassa että pääsen keräämään papereihini punaisia leimoja.

Jokohan sitä hiljalleen uskaltais sanoa osaavansa japania.