Pian koittaa elokuu ja ekat jäähyväiset. Ite saan olla täällä stipendin puolesta lokakuuhun. Koulu toki alkais jo syyskuun alussa, mutta jotenkin en nyt kyllä löydä motivaatiota lähteä Japanista voidakseni mennä opiskelemaan japania kurssille, jonka asiat osaan jo. Yamagata on vähän niinku huumetta. Tänne on päästävä takasin. Hollantilaistoverini suunnittelee jo kuumeisesti maisterin suorittamista täällä. Kieltämättä joinakin hetkinä vuorilla tai izakayassa muakin vähän houkuttelis. Lukukausimaksut kelalta ja viikkoraha soba-ojisaneilta. :DDDddd No monestakaan syystä tämä ei kyl taida olla mahdollista. Täytyy vaan naamata faktat ja hyväksyä, että opintieni Yamagatassa on kohta kuljettu loppuun asti. But I'll be back!!! Modotte kite miseru kara!! Yamagata revenge!!
Haluan esitellä teille yhden lempiasiani! Se on Galileo Galilei. Ei se vainaja vaan söpö mun pikkuveljien ikäisten veljesten ja koulukaverusten muodostama musisointiyhtye Hokkaidon Wakkanaista, joka on yhtä ku Japanin Utsjoki! Musta tämä bändi on varsin liikuttava. Ne asuu Sapporossa kimppakämpässä nimeltä Galileo House, jossa niillä on oma kotistudio ja lemmikkinä pehmokoira Love-chan.
Anohana "Aoi Shiori (青い栞)" by Galileo Galilei PV from AnimeMusicPV on Vimeo.
Lempiasioitani on myös Galileo Galilein blogi. Siispä tässä pikakäännös yhdestä uudesta blogimerkinnästä.
Iltaa, kazuki ozaki tässä.
Tänään on 10.6.
Sokeriton päivä.
Vältetään kaikki sokeria!
Näin ollen esittelen seuraavaksi kazuki ozakin valitsemia suosituksia treffipaikaksi.
5. Saizeriyan (italialainen ravintolaketju) tiskin takana
4. Kokoontaitettavan tuolin alla
3. Pöytäkalenterin helmikuun kolmannen ja kuudennen päivän välissä.
2. iPhonen home buttonin päällä
1. H2O:n H:n ja O:n välissä.
Iemon (yks pulloteemerkki Japanissa) on hyvää vai mitä.
Päätin tehdä Iemonin laulun.
"Taikasana on mopipobiiru" sanat: kazuki ozaki
kuihtunut suhteemme
roskat jotka unohdin viedä aamulla
12 vuotta sitten ystävältäni lainaamani pokemon, jota vieläkään palauttanut oo
kun lausut taikasanat,
kaikki järjestyy
siispä lauletaan yhdessä
mopipobiiru
kun mopipobiirun kääntää japaniksi, "kaikki päättyy lopulta huonosti" on merkitys tuo
mutta kun sitä ei käännä, kuulostaa se kauniilta, siispä antakaa anteeksi
siis lauletaan yhdessä
mopipobiiru
mopipo (varotaan jäämästä auton alle kun paistatellaan päivää keskellä moottoritietä)
mopipo
mopipobiiru
mopipo(varotaan jäämästä auton alle kun paistatellaan päivää keskellä moottoritietä)
mopipo
mopipobiiru
etuperin luettuna mopipobiiru
takaperin luettuna ruubipopimo
täh, wtf?
eihän se oo palindromi
älä viitti
pidätkö mua pilkkanas
vastaa jo vastaa jo vastaa jo!!!!
jos näin on niin voi kunpa oisinkin päätynyt mopipobiiruubipopimoon
täynnä katumusta ja itseinhoa päivät nää
no niin, lauletaan kaikki yhdessä
mopipobiiru
siis lauletaan kaikki
mopipobiiru
mopipipipipipipipipi
mopipipipipipipipipi
Ja sitten vielä kasa sekalaisia vanhoja julkaisemattomia kuvia sekalaisesta elämästäni:
Harmillista että blogisi loppuu :( oli mukava lukea elämästäsi yamagatassa :) kiitos sinulle siitä.
VastaaPoistamuutama kysymys jos haluat vastata: kuinka paljon kielitaitosi kehittyi vuoden aikana? montako vuotta olet opiskellut japania ja mistä päätös lähteä yliopistoon opiskelemaan japanin kieltä?
Onhan tässä vielä kaks kuukautta pelkkää asiaa! Jatkosta en tiedä sillä tutkimattomia ovat siirin tiet, mutta ehkä sitä vielä seuraa. Pysykää tuunattuna.
PoistaOmaa kehitystään on kamalan vaikea arvioida, mutta kyllä mä ainakin puhumisen suhteen on nykyään ihan eri ihminen ku sillon tullessa. Se tieto, jonka olin Suomessa opiskellessani päähäni tankannu on aktivoitunu täällä ja muuttunu tiedosta taidoksi. Nykyisin mahdolliset jäätymiset ei johdu siitä, etten kielitaidon puolesta osais muotoilla asiaani, vaan siitä, että oon luonteeltani niin ujo ja awkward. :D Noita tutkimuksia päivät pitkät lukiessani lukutaitokin on kehittyny sellaseksi, että varmaan nauran ku Suomessa palaan taas kouluun jossa kanji-kirjan yhden tekstin käsittelyyn saattaa mennä kaks viikkoa.
Oon opiskellu yliopistossa japania nyt neljä vee! No oikeasti opiskeluhistoriani on kyl sotkuisempi. Lukion jälkeen menin Vaasaan Fria kristliga folkhögskolaniin opiskelemaan japania, mutta Vaasa oli karsea paikka ja opiskeluni vähäistä ja palo päästä Helsinkiin kova. Vuoden siellä kitkutin ja keväällä pyrin Helsinkiin lukemaan englantilaista filologiaa ja pääsin kerrasta sisään. Tokana yliopistovuonna tentin japanin ykköskurssin aikasempien opintojen perusteella mut oli taidot niin ruosteessa et ekassa kokeessa hiraganatki tuotti ongelmaa. Tokan vuoden amerikkalaisen kirjallisuuden historian tentissä lollasin että miks opiskelenkaan tätä paskaa ja niin palautin tyhjän paperin ja lopetin filologiat ja alotin kolmannen vuoteni pääaineenani tää Itä-Aasian tutkimus. Ja sillon koin yhtäkkiä japaninkielisen heräämiseni ja aloin kattoa j-draamaa ihan hulluna ja ne sanat ja lauseet vaan jäi päähäni ja niin en enää ollukaan se hiraganatkin unohtanu tyyppi vaan se eturivin hikari jolla on aina käsi pystyssä. :D Mun eka japanin opettaja Vaasassa tuskin uskois jos kuulis että meitsi täällä stipendillä vetelee. :DDD
Päätös tuli päästäni! Se on pitkä pitkä juttu.
Ei-enää-niin-anonyymi kouhai tässä taas terve! Sain kuin sainkin sen apurahan ja menin psykoosin varoituksista huolimatta. Tänä vuonna sen sai kaikki kolme Suomesta suositeltua :O Perustin oman bloginkin senpain esimerkin innostamana ;) Jänskättää kyllä lähteä ganbaroimaan yksin Hiroshiman yliopistoon, jonne MEXT mut heitti.
VastaaPoistaKuten jo aiemminkin sanoin, sun blogi on ihan mahtava! Aina hymyillen luen. Millainen kamera sulla muuten on käytössä, jos saa kysyä?
Terve. Sekä jeeeeeeeeeeeeeeeee! Ja sugoi ja sasuga ja mitä näitä nyt on. Niin ja onnea. :D Vaik ei käy kieltäminen etteikö vähän (ok paljon) riipaisis et mulla tää on melkein ohi ja joillakin vasta edessä.
PoistaKyl Mext se vaan tiätää parahite. :D Joku niiden vakioennustaja on varmaan nähnyt kohtalosi olevan Hiroshimassa! Yksin korpiopistossa on just jees kunhan alkushokista pääsee, ei huolta - jopa mä oon pärjänny vaik oon kamala nysvä. Oppii japaniakin varmaan paremmin ku ei oo ketään kenelle muita kieliä puhua (ellet sit oo Ahkera Itä-Aasian Tutkija jolta luistaa kiinat ja koreat ja siihen päälle vielä thai ja mongoli :D). No en kyl tiedä Hiroshimasta ja sen yliopistosta mitään. Paitsi et se on KAUKANA. Jossain toisella puolella planeettaa kun Yamagatasta katsotaan. Ehkäpä sivistyn sit lukemalla blogias. :D Kunhan pääsen ensin yli kateusvaiheen ja kykenen muiden Japani-juttuja lukemaan.........
Kamerani on joku tollanen canonin power shot mallia A710 ja vuosimallia muinainen.
Vuosi menee yllättävän nopeasti, kohta mäkin varmaan jo itken kotiinpaluuta. Uskon MEXTin ennustajanlahjoihin ja siihen, että tykästyn vähän hiljaisempaan elämään. Koska kotipaikkani Vantaahan on siis varsinainen metropoli :---D Toivottavasti opin sitten hyvin japania, just nyt tuntuu etten osaa mitään kun ei kesälläkään ole yhtään tullut opiskeltua.
PoistaMäkään en kyllä tiedä Hiroshimasta oikein mitään kuin sen mitä kaikki. Googlestakin sain vain kuvia atomipommista -___- (no okei, japaniksi hakemalla vähän kaupungistakin kuvia)
Tää omien taitojensa aliarviointi on varmaankin aika yleinen ongelma japanin opiskelijoilla. :D Täällä mä väännän yliopistoesseitä japaniksi ja silti tuntuu jotenkin väärältä sanoa puhuvansa sujuvaa japania.
PoistaNikkenseinä kannattaa tosin varautua, ettei aikaa japaniin paneutumiseen oikein jää ku koulu on tavallista koulua eikä mitään vaihtarikursseja ja se nikkensei ronbun vie tuhottomasti aikaa. Aikaa opiskella japania ei oo, mutta toisaalta kun opiskelee asioita japaniksi niin kyllä siinä kehittyy vahingossa.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoista