Junttina Tokiossa

Heippaheippahei. Kuten kuvasta näkyy, goran no toori, I don't think we're in Kansas anymore. Tai Yamagatassa. Sijaintini on Higashi-Ikebukuro, Toshima-ku, Tokio. Täällä ei oo sammakoita, tuhatvuotisia puita, hedelmätarhoja eikä liioin vuoria, eikä tienposkessa oo ainakaan vielä tullu vastaan kuollutta villisikaa. Sen sijaan täällä on kaikenlaista muuta.

Esimerkiksi ihmisiä. Niitä täällä on aivan liikaa. Oon kotoisin Etelä-Pohjanmaalta pellonlaidasta, joten ihmiset ovat vielä aika uusi juttu minulle. Stressitasoni nousee pilviin, kun yritän änkeä täpötäyteen Yamanote-junaan laukkuineni ja päästä sieltä vielä poiskin. Muutenkin tää Tokion suuruus ottaa aina henkeen. Helsingissä metrolla pääsee eteen ja taakse ja Yamagatassa rupuinen pyöräni on kulkupelini. Matkan Ikebukuron asemalta hotellille piti kestää kymmenisen minuuttia. Suoritin matkaa noin tunnin. Puolustuksekseni sanottakoon, että olin jo aivan hoodeilla, mutta sit aloin epäröidä ku yhdessäkään valokyltissä ei lukenu hotelli (miksi????) ja käännyin takasin ja se oli virhe. Lopulta joku salaryyoungman tarjosi google mapsia älypuhelimestaan.

Tääl hotellissa on kaikenlaista luksusta! Niinku wc-pönttö, jota ei tartte vetää esiin lavuaarin sisästä. Ja ei foliota seinillä. Ja kokovartalopeili!!! Siispä tässä muotiasuni, jossa kävin oikein limpsa-automaatilla (nämä lölleröt ovat muuten ainoat omistamani housut):


Ja asema- ja junatunnelmia Yamagatasta:


Huomenna jalkaudun tonne 35 miljoonan ihmisen sekaan toivottavasti paremmalla menestyksellä ku tänään. Sitä ennen popsin wakamemusubin (merilevätäytteinen riisiklöntti) ja vuodatan hikipisaran wordin ääressä. Mun loppuesitelmään on vähän yli viikko ja en oo ollenkaan valmis. Esitelmän kesto on 25 minuuttia ja kieli japani ja aiheena noi 31 japaninkielistä foreigner talk -tutkimusta, jotka luin. Kun tää on ohi niin ostan kaupasta kaikki akkoje leheret ja pitelen niitä käsissäni ja itken onnesta sille asiapitoisuuden vähyydelle.

Ja koska olen Ikebukurossa niin päätän raporttini Ikebukuro West Gate Park -tunnelmiin (se on mitä mainioin psykedeelinen japsisarja lemppari-tv-käsikirjottajaltani Kudou Kankuroulta vuodelta 2000)!



Ja siltä varalta että päädyn taas Asakusaan niin tässäpä saman käppänän lempparitekeleeni:

Ja koska täältä palaan kuitenkin maanantaina Yamagataan:


Yamagataan mä palaan kyllä vielä monta monta kertaa. Tokiossa oon ihan hukassa mutta Yamagatasta tiedän että siellä on Zaoun huiput, Takazawan safloripellot, Tendoun viinitilat ja meidän koulun atk-luokka, jonka koneiden käynnistämiseen menee liioittelematta 15 minuuttia.