Otinpas tämän otoksen uudella Panasonicillani, jota en osaa käyttää mutta joka oli saatava ku tässä Panasonicin maassa hintaero samaan kapineeseen Suomen maassa oli melkein 300 euroa.
Tänään onpi viimeinen lauantaini Japanissa. Ja huomenna viimeinen sunnuntai. Ja sit maanantai. Ja tiistai. Ja niin. Iyadaiyadaiyadaiyadaaaaaa. Huvittais aika paljon mennä takas tonne yliopistoon jatkamaan siitä mihin jäin eikä enää koskaan palata meidän laitokselle hinkkailemaan kuppaista gradua ja tekeletenttiä. Miks opiskella pääaineena japania Suomessa ku on olemassa tällanen maa jossa sitä puhutaan muuallaki ku oppikirjan kasetilla. Terveisin Kriisiiri-87.
No palataanpa erinäisiin asioihin sekä tunnelmiin sit joskus ku oon toipunu tästä kriisistä.
Viime aikojen erinäisten tunnelmien tunnuskappaleeksi muodostui tämä:
Ashita kara nanika ga hajimaru yo, suteki na koto da yo.
PS. Jos blogini lukioissa on Fasupalan valmistajia, niin suosittelen pyrkimään Japanin markkinoille. Suomeen palattuani tehtäviini tulee kuulumaan are-nandattakke-Fasparan postitusta sen uusille faneille.
Loppuuko tää blogi ko seinään sitten kun palaat Suomeen vai oisko odotettavissa vielä muutamaa riskiä postausta siitä miltä nyt sitten kaiken tämän jälkeen tuntuu? Jälkimmäistä vaihtoehtoa toivoo nimimerkki harras lukijasi -90.
VastaaPoistaRakas harras lukijasi -90
PoistaEi lopu! Minulla on Suunnitelmia.