Kisekiteki

Dear Ms. Kankaanpää,

We are glad to inform that you are have been selected to apply to University of Tokyo - JP TOKIO03. The final approval is always conditional upon the host institution's acceptance. Your stay abroad begins approximately on 01.10.2013 and ends approximately on 01.08.2014. These dates are approximate. Please check the exact academic term dates from the host university's website.

Aloha!! Paljastan teille nyt salaisuuden: lupasin tälle blogille jatkoa, koska mulla oli Suunnitelma. Päätin jo Yamagatassa, että pyrin kaikessa hiljaisuudessa meidän yliopiston kautta vaihtoon. Ja koska minoon Kauhavalta niin vähän naapuria komiampaan tyyliin pitää nämä asiat hoitaa. Joten hain Japanin maineikkaampaan opinahjoon Todaihin. Ja tulin valituksi. :DDDdddd On siis mahdollista, että siel viisvuotiaasta saakka Todaihin valmistavia kouluja käyneiden seassa paahtaa syksyllä yksi kappale kauhavalaisen koulusivistyksen saaneita ihmiskappaleita. Kun mahdolliset tulevat opiskelijakollegani kävivät yläasteen pääsykokeisiin valmentavilla kursseilla, meitsi luultavastikin kävi elämän ja kuoleman kamppailua sukset ristissä ja pajunoksa silmässä paikallisessa ojassa.

Mutta eipäs mennä asian edelle!! Kun vielä on tekemättä haku Todain päähän. Tässä on kaikenlaista jännitysnäytelmää: ehdinkö tammikuun publiikkiin; saanko tiedekunnasta vuoden lisää tutkintoaikaa (oon vaihtanu mun pääainetta niin meni hitusen hukkaan opiskeluvuosia); onko katoavainen professorimme paikalla oikeassa paikassa oikeaan aikaan; ja tietenkin se pääasia eli kelpuuttaako Todai mua. Ilmeisesti nää yliopistovaihdot on yleensä melko varmoja, jos on jo tähän vaiheeseen päässy eikä esim. oksenna hakupaperikuoreen tai saa yllättävää huumetuomiota, mutta Todai on Todai. Tää on vasta toka kerta kun koko kouluun voi meidän yliopiston kautta hakea ja hakukelpoisuuteen vaaditaan JLPT 1, joten eipä tässä oikein oo vielä niitä edellisten vuosien hakijoitakaan joihin verrata. Toivon, että korkea JLPT-tulokseni sokaisee Todai-käävät hehkullaan ja peittää jotenkin sen kohdan tutkintotodistuksesta, jossa lukee että sosiologian perusopinnot yleisarvosana 2.

Jänskättäääää! Jos lukijoissani on Todain käyneitä niin pistäkääs vinkkejä......... Todaissa oon aikeissa käydä random japaninkielisiä kursseja, jotka sit hyväksilukisin mun puuttuviin syventävien opintojen kohtiin, ja tutkia asioita, joista minä gradun itselleni teen. Tein mun kandin japanilaisten vanhenemiseen ja vanhuuten liittyvistä negatiivisista asenteista ja ajattelin jatkaa valitsemallani tiellä koska ei se kansakunta ainakaan nuorentumassakaan oo. Vielä pitäis vakuuttaa Todai, että käpäistä tutkimustani tarvitaan. Opetusmisteriön lompsalle ei tällä kertaa oo asiaa, joten joutunen rahoittamaan eloani käymällä Tokiossa töissä. Ja sit kun koittaa vähäinen vapaa-aikani niin otan halvimman yöbussivaihtoehdon ja meen hermolomalle japanilaiselle kotiseudulleni Yamagataan!!!!!

Että semmoosta. Jos tässä käy hyvin, niin siunaan intternettiä raportoinnillani vielä toisenkin vuoden. Siinä tapauksessa kore kara mo yoroshiku onegaishimasu sit vaan. Etenkin JLPT:tä ens vuonna suorittavien kannattaa toivoa menestystäni, koska muuten mä oon siellä taas valvomassa. :D Alotin siis viime viikonloppuna säkenöivän uran JLPT-koevalvojana. Siinä kun tarpeeks kauan olin istunu penkillä ja tuijotellu silmä kovana naamoja ja seiniä ja kelloa ja ikkunaa ja kenkiä niin aivoissani tapahtu joku oikosulku ja olin aikeissa alkaa taputtaa kesken kokeen. :DDD

Mutta nyt itsenäisyyspäivä ja sen myötä harras odotukseni on päättyny, mikä tarkottaa että yö-Alepan ovet aukeavat ja saan sipsiä!! Joten päätän raporttini tähän.

Siirin raju tilitys

Siinäpä viimeiset miniotokset tältä Yamagatan-rupeamalta. Olen Suomessa. Tunnelmat ovat hämmentävät. Japaniin mentäneen takaisin. Ja Yamagataan. Tänne blogiinkin ilmestynee vielä joskus jotain.

Paluuni jälkeen olen ostanut homejuuston ja aloittanut aikuiskasvatustieteen opiskelun. Ilmoittauduttuani opintojaksoon, josta vastaa henkilö nimeltä Ulpukka Isopahkala-Bouret, ymmärsin, että olen Helsingin yliopistossa jälkeen.

Oon jonkinlaisessa paluushokissa. Orastava lokakuu ei oo parasta aikaa palata Helsinkiin. Eikä varsinkaan Sörnäisiin. Lauantai-iltana näin kadulla viisi laattaa ja haistoin ulko-ovella kotimaisen kusen aromin. Tänään kaupassa laitapuolenkulkija takanani kakoi siihen malliin että vedin hupun päähäni mahdollisen laatan varalta. Kaikkialla haisee. Kaikkialla tapellaan. Kaikkialla ostetaan kaljaa. Kaikkialla sataa.

Kaikkialla ollaan Suomessa.

Viimeinen purikura

Otinpas tämän otoksen uudella Panasonicillani, jota en osaa käyttää mutta joka oli saatava ku tässä Panasonicin maassa hintaero samaan kapineeseen Suomen maassa oli melkein 300 euroa.

Tänään onpi viimeinen lauantaini Japanissa. Ja huomenna viimeinen sunnuntai. Ja sit maanantai. Ja tiistai. Ja niin. Iyadaiyadaiyadaiyadaaaaaa. Huvittais aika paljon mennä takas tonne yliopistoon jatkamaan siitä mihin jäin eikä enää koskaan palata meidän laitokselle hinkkailemaan kuppaista gradua ja tekeletenttiä. Miks opiskella pääaineena japania Suomessa ku on olemassa tällanen maa jossa sitä puhutaan muuallaki ku oppikirjan kasetilla. Terveisin Kriisiiri-87.

No palataanpa erinäisiin asioihin sekä tunnelmiin sit joskus ku oon toipunu tästä kriisistä.

Viime aikojen erinäisten tunnelmien tunnuskappaleeksi muodostui tämä:



Ashita kara nanika ga hajimaru yo, suteki na koto da yo.

PS. Jos blogini lukioissa on Fasupalan valmistajia, niin suosittelen pyrkimään Japanin markkinoille. Suomeen palattuani tehtäviini tulee kuulumaan are-nandattakke-Fasparan postitusta sen uusille faneille.

Akita monogatari

Sain meidän asuntolan Mariko-sanilta lahjan:


Elelin Yamagatassa:


Tein viimeisen onsen-matkan Touhokussa. Kohde oli Akitan prefektuuri. Nyt oon pulikoinu onsenissa Yamagatassa, Miyagissa, Iwatessa sekä Akitassa. Enää Aomori ja Fukushima puuttuu. Jos Yamagatassa aika kulkee verkkaisesti niin Akitassa aikaa ei edes oo. En nyt oikein jaksa tästä matkasta kirjottaa ku alkaa vaan masentaa liikaa. Paluumatkalla tajusin että nyt tää loppuu ja aloin parkua. Kokeilin Nyanko-sensei-arpaa. Voitin pääpalkinnon. Siinä sitä sit seisoin keskellä Touhokun korpea räkä poskella ja jättifiguuri sylissä ja itkin ja lollasin yhtä aikaa. Tämä oli outo hetki elämässäni.


Jigoku (=helvetti), paikka jossa ei maasta purkautuvan myrkyllisen kaasun takia kasva mitään. Helvetissä haisi sangen tujulta.


Ajattelin että pitäähän tää perinteinen vesiklosettikin kerran blogiini ikuistaa.


Ryteikössä oli mukavaa.


Ryteikön siimeksessä höyrysi kuuma lähde luonnontilassa.


Vetonaula oli tämä kallionseinämästä jatkuvalla paineella purkautuva kuuma vesisuihku.




Tombo ja maisema.

Jokunen tombo ja jalkapuoli hämähäkki. Itken verta ku en saanu kuvaa japanin suurimmasta sudenkorennosta oniyammasta ku ne ei suostunu laskeutumaan vaikka kuinka kyttäsin silmä kovana.


Perinteinen maalaisateria omnom. Simpukkasalaatti oli tosin hieman epämiellyttävää ja tohon kotiloon en tohtinu koskea. Kotilon viereisessä kipossa oli jotain oranssia ja epämääräistä. Kokeilin sitä popsia ja maku oli katkarapumainen. Sit huomasin että yhdellä niistä epämääräisistä oli hyönteisen silmät. Näin tulin syöneeksi ekaa kertaa elämässäni uppopaistettuja mehiläisen toukkia. Tuotteen nimi on hachi no ko, siitä vaan maistamaan jos käytte Japanissa. <3______<3

Sekkaku dakara udon-leipomossakin käytiin. Siellä joku mummo lajitteli noita nuudeleita silmäpelillä virheellisiin ja myymäkelpoisiin sellasta yks paketti kolmeen sekuntiin -vauhtia.


Perillä Yamagatassa odotti syysmyrsky.

Ens viikon torstaina mä lennän Suomeen. Se on sitte kriisin paikka! Olis mukavaa, jos Suomessa olis jonkinlainen Japanista palaajien tukikeskus, jossa vois kumarrella ympäriinsä, virittää torakka-ansoja, juoda kylmää teetä pullosta, kuunnella kehuja pitkästä nenästä ja ohuesta tukasta ja olemattomista poskipäistä ja vetää samalla merilevää niin että henki haisee.