Merii kurisumasu! Se on täälä! Talaviloma! Ahahaha ohohoho klalklsakdslkd aaaaaaaa. Tätä on odotettu, sen verran tiltikästä menoa ollu koulussa viime aikoina. Sinne meni ekat kolme kuukautta Yamagatassa. Hullua. Ajattelen nykyään japaniksi. Mulla on pieniä ongelmia muotoilla näitä entryjä suomeksi. Tää ajattelun muuttuminen japaniksi on tosin tapahtunu aika hiljattain ja vaivihkaa. Siks en ihan ymmärrä, ku tänne peräkylillekin on kiiriny huhu, että tänä vuonna Helsingin yliopiston kautta vaihtoon hakeneista osaa oltais lähettämässä Japaniin vaan lukukaudeksi. Miksi??? Miten meidän laitokselta on tarkotus valmistua Japanin asiantuntijoita, jos Japanissa saa olla hädin tuskin puoli vuotta?
Niin että eipä mulla muuta ku rakkaat opiskelijakollegat, unohtakaa nihkeät yliopistojen väliset vaihdot ja hakekaa tätä stipendiä. Saan olla täällä 12 kuukautta ja mulle maksetaan kesälomankin viettämisestä ja se on varsin mukavaa.
Joulukuu on merkkihenkilöiden syntympäivien aikaa. Tänään Japanin keisari, ylihuomenna Jeesus, viime viikolla minä ja korealainen kaverini Chon-a (miten ikinä sen nimi sit onkaan tarkotus kirjottaa). Meillä oli pienimuotoiset yhteissynttärit, joissa tarjoiltiin korealaista merileväsoppaa ja nabe-sekametelipataa ja Nacchanin hankkima kaakku.
Seuraavana aamuna menin vaihteeksi Miura-sanille darrassa, mutta se on vain kamala muisto enää. Osallistuin darrassa myös tiedekuntamme vaihtareiden kehitystilaisuuteen, jossa tykytteli kyllä tiltti sekä päänsärky sen verran pahasti, että teki mieli käydä huutamassa mikkiin lopettakaa tämä paskanjauhanta ja mennä kaverini labraan nukkumaan. Meidän piti kaikkien väenvängällä keksiä vuorotellen joku valituksenaihe ja sit kun valitukset ja kehitysehdotukset oli sanottu niin tilaisuuden isäntä tyyty sanomaan sore wa shou ga nai (ei voi mitään) asdfggjhll Japani toisinaan.
Lauantaina aivan liian varhaiseen kellonaikaan matkustin paikallisjunalla vuorten keskelle Sakuranbohigashineen. Kirsikkaviljelmät taipu lumen painosta ja lumisateen jälkeinen taivas oli matalalla. Vedin kokkikurssin! Kyllä. Minä Siiri Kankaanpää opetin japanilaisia kotirouvia kersoineen valmistamaan suomalaisen perunasalaatin ja sain siitä palkkaa. Uskokaa tai älkää, mutta perunasalaattimme onnistui mainiosti ja jopa kersat tykkäs siitä. Koulu sai mulle osotettuja kiitospuheluita näiltä kotirouvilta. Jotka puhutteli mua koko päivän nimellä Shiiri-sensei tai ihan vaan sensei. Something did not feel quite right. :D Ykskin rouva kysy että Shiiri-sensei, mitä mieltä vanhempanne olivat siitä, että päätitte lähteä yksin Japaniin ja toinen että voi sensei, te puhutte niin kaunista japania että kuinka voi olla että olette olleet täällä vasta kolme kuukautta.
Sakuranbohigashinestä mulla on vaan yks surkealaatuinen kännykkäkuva ja senkin otin paluumatkalla liikkuvan auton ikkunasta ku joku paikallinen mummo tarjoutu kuskaamaan mut Yamagataan. Tämä visiitti ei kuitenkaan jäänyt viimeisekseni, sillä sain jo kutsun kotirouvien meksikolaiseen iltaan.... Ehkä ens kerralla otan kuvan jopa kameralla! Sakuranbohigashine saikou!
Tässä onpi jonkun asiansa osaavan Higashine-kuvia. Toi tyyppi on muutenki ottanu sellasia otoksia, että haluaisin niiden perusteella tulla tänne, jos en asuisi täällä jo valmiiksi. Menkää siis
tänne jos haluatte tsiigailla jokapäiväisiä maisemiani. Mun lempparipaikkoja tässä kaupungissa on esim.
Yakushimachi ja
Kojirakawa-chou, jossa meidän yliopistokin sijaitsee.
Sunnuntaina kävin järjestämässä kersain joulukekkerit. Joku kersa kutsu mua koko pirskeiden ajan nimillä Finrando ja Kankaanpaa. Shin-chan eli oikealta etunimeltään Shintarou oli pukeutunu joulupukiksi ja vaati, että sitä kutsutaan juhlien ajan nimellä Shintaclaus. (Shin-chan on meidän yliopiston kansainvälisen osaston tyyppi jonka kaa mailailin ylimuodollisia maileja ennen tänne tuloani, elin aina siinä siinä uskossa että se olis vähintään 60-v mutta täällä paljastukin, että se on mua vaan vuoden vanhempi.) Siitäkös Shintaclausillamme riemu repes, kun Jamey sano että Hollannissa joulupukin sijaan tulee Sinterklaas.
Kuvassa minä ja ryhmäni Pipari esitellään luomustamme.... Ala-asteikäisten sisarusten Yuka-chanin ja Daiki-kunin taiteellinen visio poikkesi hieman omastani, joten tää teos edustaa enemmän heidän näkemystään. Televisioonkin päästiin vaihteeksi ja Yomiuri shinbuniin. Takuya ei tosiaan liiotellu syksyllä sanoessaan, että Yamagatassa uutiskynnyksen ylittää aiheet päärynät ovat tällä viikolla herkullisia ja kylän X lapsoset kävivät kouluretkellä.
Siitä huolimatta ja juuri siksi Yamagata sydän-sydän. Tossa yks päivä hautajaiskurssin Yuu-sensei kurvasi asuntolan pihaan tuomaan Caseyn, jonka kaa se oli ollu vaihteeksi raamenilla. (Casey on tätä nykyä japanin alkeiskurssin ainoa oppilas ku lempijenkkini ei kestäny enää ja lähti takas Teksasiin, joten niiden oppitunnit koostuu lähinnä raamenilla käymisestä, Yamagatan yliopisto for the win yms. Yuu-sensei ei edes oo japanilainen vaan taiwanilainen ja sen kyllä huomaa aksentista, mutta se pitää japanin nollatasosta lähtevää kurssia koska se on opettajista ainoa, joka osaa edes auttavasti englantia vaikka lausuukin ancient tomb asian tomb.) Sitten se avas autonsa ikkunan, huikkas mulle Shiria-san hyppää kyytiin ja heitti mut huvikseen kouluun. Näin meillä Yamagatassa.
Maanantai-iltana karistan Yamagatan lumet kalsareistani ja matkustan etelän lämpöön Tokioon! Matkustan yöbussilla. Oon kuullu siitä kavereiltani pelkästään huonoa. Matkani kestää 8 tuntia. Saavun Tokion asemalle kuudelta aamulla. Poikaystäväni lento saapuu joskus keskipäivällä. Et jos joku kaipaa vaik karaokeseuraa Tokiossa aamuseittemältä niin ottakaahan yhteyttä....
Byhyyy. Sit ku joskus ehkä valmistun niin haluaisin olla japanin kääntäjä ynnä japanin opettaja. Oon jutskaillu Kurosawa-sensein ja Utsumi-sensein kaa japanin opettajaksi ryhtymisestä aina toisinaan ja ne on sanonu että joojoo ehdottomasti Shiiri-san nara nandemo dekiru. Ja nyt kävi niin että meillä olis ilmeisesti Helsingissä jonkinlainen japanin aineenopettajaksi pätevöitymisen seminaari mutta meikäsiiri on no täälä. Jos joku on menossa sinne nii kertokaa mulleki mitä siel sanottiin. ._________. Haluan japanin opettajaksi!! T. Sensei87.
Kiitos muuten kaikki te armoitetut sielut jotka vastasitte mun kuivakkaan kyselyyn! Yritin kovasti vääntää esitelmän käsikirjotusta ja powerpointteja jonkinlaiseen Kuwahara-senseille esiteltävään muotoon mutta sitten tuli kiireitä ja sensei sanoi että eihän tää oo mitään valmiiseen päinkään ja käski mun mennä tietokoneluokkaan ja siellä tietokoneluokassa annoin kaikkeni vailla ruokaa ja juomaa niin että lähes pyörryin ja kun menin esittelemään tekeleeni senseille uusiksi niin tuomio oli eihän tämä oo valmista nähnykään. Sensei kysy, onko mulla suunnitelmia lomaksi. Sanoin meneväni Tokioon. Sensei käski mun vääntää esitelmäni Tokiossa. Sanoin tekeväni sen valmiiksi ennen lähtöä. Sensei lollasi päin naamaani ja sanoi niin varmaan......Ja että "kysyin just korealaisilta, onko niiden esitelmät varmasti hyvällä mallilla ja kaikki vakuutteli että kyllä kyllä tehdään ihan just valmiiksi, mutta ne mitään tee!" Kuwahara-sensei joka aina pilkkaa mut maan rakoon. <3____<3 Ikävä kyllä tiemme eroavat helmikuussa koska en aio ottaa puhekurssia kevätlukukaudella.
Huuh tulipa taas tekstiä. Olen puhunut. Jos en näyttäydy täälä ennen Tokion-reissuani niin yoi otoshi o omukae kudasai (=hyvää uutta vuotta ennen vuoden vaihtumista, vuoden vaihduttua toivotus on akemashite omedetou gozaimasu)!
