Toukyou monogatari

Piipahdin Itäisessä Pääkaupungissa. Olihan se suuri ja mahtava ja aivan toinen maailma ku tämä kulahtanu maalais-Japani jossa oon eläny viimeset neljä kuukautta, mutta vähän liian stressaava mulle. Tykkään enemmän vuorista ku pilvenpiirtäjistä. Oon tyytyväinen, että sain päähäni hakea vaihtoon tänne pohjoiseen enkä Tokioon, vaikka stipendin saatuani yksi ensireaktiostani olikin että miks ihmeessä menin kirjottamaan siihen lappuun kaikista Japanin prefektuureista just Yamagata.

Käytiin Sephirotin haudalla:




Ja eräällä Misterillä:




Ja Asakusassa (Tokion vanha kaupunki):



Asakusassa tehdiin mattimyöhäinen hatsumoude (vuoden eka pyhättövierailu) ja otettiin omikuji (ennustus tulevalle vuodelle). Sain suurinta mahdollista onnea (大吉, daikichi). Tänä vuonna sairaat parantuvat, toiveet toteutuvat, talonrakennus ja muutto onnistuvat, odottamani ihminen saapuu, kadottamani asia löytyy ja matkasta tulee hyvä!








Asakusan iltahämärässä metsästin muutamat riskit riisikaakut Yamagataan viemisiksi:





Ja auringonlaskun aikaan tsiigailtiin vielä Tokion uutta korkeinta rakennusta Sky Treeta joen yli (kuvissa hengaileva kultainen klöntti on tietenkin Asahin kuuluisa oluttippapatsas, jonka (epä)onnistuneisuus on yleinen huvituksen aihe):








Mertotunneleissa vaelleltiin:



Metrokarttaakin katsottiin:



Ja Uenossakin käytiin:




Uenon eläintarhassa näimme pandan. Ja jääkarhun. Ja ne oli ankeita. Pandat kyhjötti lasikoppinsa nurkassa selkä yleisöön päin ja muovisen jäävuoren jääkarhu käveli hermostuneesti edestaas niinku se olis odottanu jotain kriittistäkin puhelua. Mutta sitten näimme Ne! Pekkariset Peccariat! Jotkut villisian sukulaiset, jotka kirmas aitauksessaan välittämättä keskellä angstaavasta biisonista. Uenon eläintarhan paras eläin on peccaria! Maailman paras eläin on peccaria! Ehkä! Melekee!

Käytiin me muuallakin, mutta siitä ei ole kuvia koska olen laiska ja käsihi tuli kylymä. (Paitsi paluumatkastani shinkansenilla, mutta julkaisen ne kuvat pikapuoliin omassa postauksessaan.) Syötiin paljon yhtä lemppariruokaani eli tempuraa, koettiin vuoden eka maanjäristys ja tilttailtiin alennusmyynneissä. Menin Tokioon tavarani sullottuna yhteen reppuun ja palasin mukanani mansikkakuvioitu halpismatkalaukku täynnä vaatteita. Ehhh.

Sittemmin olen palannut normaaleihin uomiini. Kiinalainen kaverini sekä ainoa nikkensei-kohtalotoverini Kouen (nikkensei = tällä stipendillä elelevä henkilö, jonka pitää taistella ilmoille japaninkielinen tutkimus) kysy mennäänkö parturiin, sanoin mennään vaan ja sit mulla olikin jo polkkatukka. Eeeeee??? Lyhyttukkainen olen siis nykyään. Yamagatassa on lumista ja maaliskuista. Loska jäätyy ja sulaa ja jäätyy ja sulaa ja yritän kovasti pysyä mukana menossa kaatumatta. Aamuisella koulumatkallani kotirouvat rautalapioineen huhkii jäänhakkuuhommissa, sillä Yamagatassa naisen paikka on paitsi keittiössä niin myös pihalla.

Koulussa on melko tuskaisaa. Miljoona loppuesitelmää ja -esseetä ja -koetta vielä ennen kuunvaihdetta. Oon valmistautunut mm. katsomalla prinsessa Dianan hautajaisia youtubesta, pesemällä suihkun viemärin sekä vertailemalla eri rasvamerkkien hajuja Yamazawan meikkiosastolla lähes tunnin. Kevätloma ei voi tulla tarpeeks nopeasti. Tänään saatiin sentään Marun ja Takun kaa saksalaisen maailman turhimman kurssin maailman turhin esitelmä esitettyä, ja perjantaina koen pienen riemun hetken kun en koulun jälkeen meekään suoraan power pointille vaan käväisen ensin ravintolassa Honokan kaa.

Tks lempparibändini tässä maassa hajosi. Byhyyyyy.