Zen, Aomori kara no omiyage ja lukaalini

Tänään menin aamutuimaan Miura-sanille. Miura-san on paikallinen mummo ja harras buddhalainen, joka toimii vapaaehtoistulkkina läheisessä sairaalassa ja haluaa siks pitää englantinsa terässä. Hörpittiin teetä ja joristiin niitä näitä japaniksi ja englanniksi. Säästä ja zenistä. (Miura-sanin mielestä olen zenin tiellä, hahhaa.) Stressaa jonkin verran, kun mun pitää mennä Miura-sanille kahdeksi tunniksi joka lauantaiaamu kello kymmenen hamaan lähtööni saakka, mutta kai tämä on osa Suurta Yamagata Experiencea. Ens lauantaina teehetki jää väliin, ku me mennään hautajaiskurssilta Kawanishiin maaseutu- ja onsen-retkelle. Miten onsenit liittyy kurssiohjelmaan, sitä en tiedä. Tuntemattomia ovat Yuu-sensein tiet. Ja Yamagatan tiet. Unohdin jo, mikä niistä sadasta pikku laatikosta oli Miura-sanin talo ja tämä aiheuttaa henkistä ahdinkoa. Tiennimet ja talojen numerointi parantais hyvinvointiani.

Miura-sanilta kotiuduttuani sain masentelu- ja koti-ikäväkohtauksen. En niin pahan, että olisin sentään vielä youtuben Popeda-tarjontaan joutunu turvautumaan, mutta melko kriittisen kuitenkin. Kävin ostamassa markettisushin ja jatkoin masentunutta Suomen hyvissä puolissa piehtarointia, joihin huonoimpina Yamagata-hetkinä kuuluu kaikki poikaystävästäni Jussi Parviaiseen.

Mutta koska ollaan kuitenkin Yamagatassa, piristys tulee toisinaan yllättäen. Olin jo hyvä etten lähellä vetäistä parit kirkat karaokena, kun ovikelloni soi. Avasin oven. Oven takana oli vanha tuttumme Takuya. Joka oli tuonu mulle kaks omppua ja päärynän Aomorista. ;;______;; (Selvennyksenä sanottakoon, että tämä ei ollu mikään paikallinen kosiolahja, vaan japanilaisilla on tapana tuoda tuliaisia eli omiyage kaikille, joille on tullu lipsauttaneeksi jostain vähänkin kaukaisempaan pitäjään suuntautuvasta reissustaan.) Vastaanotin omput ja päärynän. Awkwardoimme tovin ja Takuya pyys mua elokuviin. Me mennään kattomaan Kamisama no karute ens viikonloppuna! ^________^ It is excited. Takuya lienee paras toverini täälä tällä hetkellä.

Lopuksi esittelen ankean kämppäni! Pyhä aikeeni on sisustaa tätä vähäsen jahka stipendin eka erä ilmestyy tililleni.


Huoneistoni yleisilme.


Keittiöni. Huomatkaa trendikäs foliointi.


Wc:ni.


Suihkuni. Se on taikaa.


Makuukammarini. Pussilakana kattaa noin 70% peitosta mutta suamalaasella sisulla sen sinne survoin. Mansikan ja Totoron toin kotua.


Olohuoneeni. Huomatkaa sivistyneet lukumieltymykseni. Ja päärynä. Ja sukat jotka urhoollinen toverini väänsi minulle ennen lähtöäni.