I'm a legal alien

Aamulla istuin auringonvalossa vihreän teen ääressä eläkeläistoverini kanssa puhumassa Kreikan taloudesta ja Suomen politiikasta (perussuomalaiset on tästälähin japaniksi ippan no finrandojin, tästä se kääntäjän ura urkenee.......). Alakerrasta kuulu vuoroin herra Miuran huilunsoittoa ja vuoroin kiinan lausuntaa. Huilunsoiton herra Miura alotti viime vuonna ja kiinan viime viikolla, joten kumpikaan ei ollu erityisen sulosävelistä.

Iltapäivästä kipaisin kaupungintalolla hakemassa ulkomaalaishenkkarini ja päätin vaihteen vuoksi kävellä kouluun Nanokamachin kautta. Ohessa kuvamateriaalia koulumatkaltani.










(Toi vipa kuva on meidän koulun pihasta.) Jepjep. Jotkut kulkee kouluun ruuhkajunalla, jotkut asuu Yamagatassa. Tämän paikan kiireisyyttä kuvaa varmaankin se, kun tänään joku paappa pysähty mopollaan keskelle autotietä, kaivo silmälasit povitaskustaan, sovitteli ne päähänsä ja jatko matkaansa. Enkä vaihtais täältä Tokioon tai edes Sendaihin enää mistään hinnasta. <3______<3

Professori ei muuten tappanu mua, vaan kysy, olinko kirjottanu mailit ihan ite ja kun sanoin että joo, sain sellaset ylistykset että sekosin ja menin huumassa vaatekauppaan ja törsäsin 6000 jeniä.

Olin jo kirjottamassa, kuinka huomenna on eka vapaa lauantaini miesmuistiin (sain siirrettyä Miura-sanin teehetken perjantaille) ja mulla suunnitelmissa kykkiä koko päivä kotona ja olla forever alone, mutta sit kiinalainen toverini ilmesty ovelleni ja kysy seurakseen meidän yliopiston kulttuurijuhlaan. Lähtö kymmeneltä aamulla, hyvästi viikon ainoa lepopäiväni. @___@ No en kyllä valita. Ehkä mulle vihdoin selviää tämän kaverini nimi.......... Mulla on kolme kiinalaista kaveria enkä osaa kenenkään nimeä.