Joku temppeli tai asumus tai mikä ikinä, jonka olemassaoloon havahduin vasta tänään, vaikka lampsin sen ohi joka päivä.
Panokseni luontokuvauksen saralla..... Kaikkeni annoin mut kamera tarkensi aina väärään kohteeseen ja mallini ei pysyny paikoillaan. Hän on sudenkorento eli japaniksi tombo. Etenkin aamuvalo on niitä tulvillaan.
Vaalimainos. Nou wa kuni no chikara, maatalous on maan voima.
Miura-sanin hoodit. Mun pitää mennä Miura-sanille huomisaamuna ennen koulua, joten kävin tänään varmistamassa reitin. Stressitasoni aleni kun lopulta jopa löysin sen talon tosta sekamelskasta.
Auringonlasku juna-aseman tasanteelta.
Ydinkeskusta ja ydinkeskustan vuoristomaisema.......
Koulua on käyty. Kulttuurien välisen vuorovaikutuksen kurssilla on kamalaa: viimeksi opettaja julisti saksalaisen leivän ylivertaisuutta minuutti minuutilta pahenevalla saksalaisella aksentilla ja lopuksi sain kunnian pitää mikkiin pienen esitelmän Suomen ruokakulttuurista.
Ei oo tapahtunu oikein mitään. Kuppinuudelia kuluu. Heitän semmosen sekaan nykyään aina puoli pakettia tofua, kuulu se sinne tai ei. Maanantaina oli kansallinen liikunnan päivä ja siksi vapaata. Istuin koko päivän koneella ja katoin kun kersat vastakkaisen talon parkkipaikalla pelas sulkapalloa noin 6 h.......
Sunnuntaina menin Shoukon kaa Softbankiin hankkimaan puhelinta. Mutta prepaidit olivat loppuneet ja uus erä saapuu vasta parin viikon päästä. :------) Sosiaalisen elämän luominen ilman puhelinta on aika hankalaa. No ainakin Softbankilla on kivoja mainoksia:
Toi koira on perheen isä ja uusimmissa mainoksissa esiintyy myös Matsuda Shouta paappana. <3______<3 Japanilaiset mainokset eroaa kotimaisista siinä, että tuntemattomien dubattujen saksalaisten sijaan niissä käytetään lähinnä suosittuja näyttelijöitä/laulajia/urheilijoita. Niinpä täälä tursuaa julkkiksia joka ruudusta ja akkunasta.
Toisinaan tän yhteiskunnan intohimoinen sääntöjen ja määräysten noudattaminen aiheuttaa syvän huokauksen. Kävin eräänä päivänä paikallisessa supermarketissa ostamassa onigirin. Ainakaan Yamagatassa ei oo liukuhihnoja ollenkaan, vaan ostoskori laitetaan tiskille ja sit myyjä pakkaa ostokset siitä toisenväriseen koriin, jolla ne kuljetetaan ite lopulliselle pakkausalueelle. Koska ostin vaivaisen onigirin, en vaivautunu ottamaan mitään koria ja ajattelinkin, että voisin vaan maksaa nopsaa tasarahalla, noukkia onigirini pöydältä ja jatkaa matkaani. Sen sijaan myyjä otti tätä tennispalloakin pienempää ostostani varten uuden jättikorin, joka mun piti käydä erikseen viemässä pois?!? Mihinä arkijärki?????
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti