keskiviikko 26. lokakuuta 2011

Traumaattinen Japani

Sunnuntaina kävin parturissa. Shouko tyylilleen uskollisena suositteli puljua sillä perusteella, että parturi on sangen ikemen. Ja oikeassa oli hän, kerrankin. Kiljuimme koko kotimatkan ja jäimme teini-ikäistymisprosessin tuoksinnassa lähes auton alle?? Japanilainen kampaamokokemus oli aika mielenkiintoinen. Yhden työntekijän toimenkuva oli ainoastaan hiusten välitön lakaiseminen lattialta (joka ikinen millimetrinkin karva siirty komeroon yhdellä balettiliikettä muistuttavalla harjan vedolla), leikkuupaikkojen valmistelu sekä mummojen hartioiden hierominen. Smalltalkkasin ikemenin kaa kaakusta ja karkista ja lopuksi se saatteli meidät takas harmaaseen ulkomaailmaan. Sain myös oman kanta-asiakaskortin, nyt kuulun tänne taas vähäsen enemmän.

Maanantaina meillä oli asuntolan paloharjotuksen teoriaosuus. Se kesti tunnin. Watanabe-san piti kypärää koko tilaisuuden ajan. Taputimme noin viiden minuutin välein, muun muassa kun korealainen dude soitti malliksi oikean hätäpuhelun ja hollantilainen kaverini kävi käytävällä demonstroimassa, kuinka huudetaan tulipalo, tulipalo, kaikki paetkaa. Katottiin Dragon Ball -aiheinen opetusvideo, joka kesti sata vuotta. Vaivuin horrokseen ja havahduin, kun Watanabe-san sano mun nimen ja käski mennä kattomaan palotikkaita Takuyan ja Jameyn kaa. Olen tätä nykyä meidän asuntolan neloskerroksen leader??? Pidimme tätä Jameyn kanssa hyvänäkin läppänä, kunnes selvis, että tämä ei koske vain ens viikon paloharjotusta vaan kaikkea muutakin. Jos joku kerroksestani kaipaa lääkäriä niin meitsi hoitaa ja menee mukaan. Eipä mulla muuta ku et voi pyhä sylvi.

Eilen pidin puheen aiheesta japanilaisen ja suomalaisen karaokekulttuurin erot. Puheeni nauhotettiin. Nauhalle pääsivät aloitussanani apua kuinka tätä käytetään ja sensein sanat voi hyvänen aika, näytä Jameylle sitä. Puheen oli pakko mahtua kolmeen minuuttiin, joten puheeni päättyy kesken sanoihin oho mitä ai loppu. Mut muuten se meni ihan hyvin, näin kun opettaja kirjotti joka kohtaan arvosanaksi vitosen! Ens viikolla meillä on tunnilla puhekisa aiheella Yamagatan viehätys. Ja katastrofialttiudestaan huolimatta tää kurssi on ehkä mun lemppari, ryhmän tunnelma on varsin epäkuivakka. Vihaan esiintymistä ja sensei ja korealaiset dudet pilkkaa mua joka tunti ja silti tunnin päätteeksi oon ihan mehuissani??

Tänään en ollut mehuissani. Laahustin kouluun, voin surkeasti ja lähdin kotia ku Utsumi-sensei käski. Kotona nukuin ja nyt kun kello lähenee keskiyötä niin oonkin taas sopivasti elämäni kunnossa. Katottiin muuten Utsumi-sensein kaa tällanen video naapuriprefektuurin Akitan Namahage-juhlasta:



Kersoille opetetaan, että toi Namahage-heebo tulee jos ne ei oo kunnolla. Ja koska toi heebo on myös jumala, se halaa kaikkia hysteerisinä parkuvia kersoja hyvän onnen suomiseksi. Traumaattinen Japani. <3_____<3 Akitan poliisi on luonu Namahagen tervehdyksen (悪い子はいねがー、泣く子はいねがー warui ko wa inegaa, naku ko wa inegaa, onko täällä tuhmia lapsia, onko täällä itkeviä lapsia) pohjalta Choujin Neigaa -nimisen (超神ネイガー)supersankarin, joka eroaa perinteisistä supersankareista siinä, että se ei pelasta vaan käskee kansalaisia pitämään parempaa huolta itestään Akitan murteella. Ja siinä olikin blogini sivistävä osuus siltä varalta, että joku opetusministeriön virkamies googlaa, mitä oikein puuhaan niiden rahoilla.........

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti