Tänään jänistin ja jäin kotia keittelemään misosoppaa (vedän sitä niin usein että se käy jo harrastuksesta) kun olis ollu nykykirjallisuuden luento. Taidan jättää japanilaisten kanssa opiskelun vasta keväälle ku kiinalaistenki kanssa on jo tarpeeks rankkaa. Toivottavasti kahareksan kurssia on tarpeeks tälle lukukaudelle, mulla ei oo näyttää enempää paitsi semmosia jotka menee päällekkäin mun jonku toisen kurssin kaa.
Suulliselle japanille sentään menin. Koululla on välillä aika epämiellyttävää ku oon ainoa maantiehiuksinen länsimaalaiskaunotar koko kampppuksella ja maineeni kiirii. Aina joskus vierestäni kuuluu kawaii ja jostain puskasta Shiiri-chan. Tuntuu et kamalan moni tietää mut nimeltä mutta mä en tiedä ketään. Ja kukaan ei kuitenkaan tuu puhumaan mulle, joten en tiedä kuinka toimia. Yleensä vaan koitan lampsia muina miehinä eteheppäi. Eilen koululla joku korealainen anto mulle Miura-sanin numeron sen koommin selittelemättä. Ok....... En todellakaan tiedä tätä Miura-sania. Sit tänään kiiruhtaessani tunnille Yuu-sensei pysäytti mut ja kysy joko oon soittanu Miura-sanille. Mitä???? Sanoin ettei oo puhelinta niin Yuu-sensei sit etti käsiinsä yhen taiwanilaisen ja käski soittaa sen puhelimella. Mulla ei kuitenkaan oo tapana kanniskella Miura-sanin numeroa käsilaukussani pahan päivän varalta, joten jäi soittamatta. Tässä lähipäivinä pitää mennä tonne puhelinkoppiin pirauttelemaan, jos vaikka selviäis kuka tämä mysteerihenkilö on. Lol. Tämä. Paikka.
Suullinen japani. Katastrofi. On siel onneksi jopa Jamey antamassa hollantilaisen panoksensa niin en oo yhtä out of place ku luetunymmärtämisellä, mutta yhyy tää ylin taso kiinalaisten ja korealaisten kaa on vaan liikaa. Jos täältä joskus selviän niin mulla ei kyllä tuu olemaan ongelmia japanin syventävillä. Tuskin kyllä selviän, siitä pitää huolen esim. tämä Miura-san.
Oli kaikenlaista sählinkiä ja lukujärjestykseni muuttu! Keskiviikolle ilmesty Japanin ja Euroopan välisten kulttuurien vuorovaikutuskurssi, jolle meen varmaan Japanin kulttuurin puuhailukurssin sijaan, torstaisin on japania kielenopetuksen näkökulmasta ja maanantaisin tämän melko omalaatuisen ilmeisesti alkujaan kiinalaisen Yuu-sensein kulttuurienvälisen vuorovaikutuksen kurssi, jonka teemana on hautajaiset. Yuu-sensei opettais puuhailukurssiakin, harmittaa et se menee päällekkäin. Ehkä pitää viel vähän miettiä, kumman otan.
Lukukurssin tekele pitäis löytää ja tilata. Ja yrittää lukasta toi Okuribito-elokuvan pohjalta tehty kirjaversio jossain välissä. Takuya ilmesty yks aamu ovelleni ku kieriskelin täälä pyjamassani ja anto sen mulle lainaan ku se sijottuu Yamagataan. Kohtaaminen oli sangen awkward. Etenkin kun toissailtainenkin kohtaamisemme oli sujunut osaltani pyjamaisissa merkeissä. Kohtaamisemme noudattavat yleensä kaavaa, jossa Takuya pahoittelee kellonaikaa ja minä asuani ja sitten olemme ehehheee ja sitten sanomme heippa.
Tänään unohdin ottaa kuvia. Paitsi Japanin karaisemasta naamastani harjottelemassa paikallista poseeraustyyliä:
Ens viikolla etin täältä parturin! Kunhan oon ensin selvittäny, mitä revitty hiustyyli on japaniksi.......
PS. Mun skype o sitte etunimisukunimi yhtehe ja ilima ääkkösiä, lisäkkää!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti