torstai 20. lokakuuta 2011

Taihen

Kulttuurishokkini alkaa olla ohi, tai ainakin oon siirtyny wtf mate -tilasta vai niin -tilaan. Oon ollu täällä paria päivää vaille kuukauden, ja ajatus ens syksynä koittavasta kotiinpaluusta ei tunnukaan enää yhtä yksinkertaselta ku vielä viikko tai pari sitten. Ehkä voisin vaihtaa iltalukemiseni mangasta kloonausartikkeleihin, jos vaikka oppisin olemaan kahdessa paikassa yhtä aikaa. En halua tulla täältä pois ku sit en saa enää puhua japania aina ja kaikkialla. .________.

Tämä päivä oli fail. Mulla piti olla tapaaminen vastuuprofessorini kaa, mutten löytäny tapaamispaikkaa mistään, vaikka kolusin joka käytävän ja siivouskomeronkin. Eipä sit auttanu ku palata asuntolalle, kirjottaa taihen moushiwake gozaimasenien täyteinen maili (olen hyvin pahoillani, kirjaimellisesti ei ole tekosyitä, mikä on musta aika hupaisa fraasi ku tääkin maili oli tekosyitä täynnä) ja anoa uutta tapaamista. Kohtaamme huomenna Miura-sanilta päästyäni, paikassa jonka sijaintia en edelleenkään tiedä, enkä vois olla vähempää innoissani. Ehkä heittäydyn lattialle anelemaan anteeksiantoa ja haen koulun vitriinistä katanan tunnelmanluojaksi. Päivä oli muutenkin lähinnä epäonnistumisten summa, eikä lohdutusshoppailustakaan ollu apua kun suurin osa vaatteista muistutti ryijyä. Ja ostin vahingossa onigirin jollain oksennustäytteellä. Päivän kohokohta oli kun kävelin parin pikkupojan ohi ja toinen niistä sano ano hito kirei da hahhahhaa voivoi.

Huumorintajuani koetellaan. Oveeni oli ilmestyny lappu, että tervetuloa pakolliseen paloharjotukseen paikalliseen puistoon marraskuisena maanantaiaamuna kello seittemän. Japanin tekstikurssilla jaettiin kaikille estetiikan tekeleestä oma luku, josta täytyy pitää esitelmä luokan edessä. Kävin jättämässä puumerkkini taululle sen mukaan, mihin satuin ylettämään kurkottelematta. Olis varmaan voinu tarkistaa etukäteen, koska aiheekseni paljastuivat tilankäyttö teehuoneessa, Katsuran keisarillisen huvilan (?? Katsura rikyuu) alkovi, mitaten rooli japanilaisessa ruuassa sekä vuodenaikojen ilmentäminen kukilla. ... MITÄ. Näistä sit asiantuntijaesitelmöin japaniksi, yoroshiku onegaishimasu vaan. =D Hautajaiskurssilla mulla on pikapuoliin esitelmä suomalaisesta hautajaisperinteestä ja suullisella japanilla ens viikolla esitelmä aiheesta aihe vapaa. Näen jo katastrofin.

Hautajaiskurssilla on useimmiten hivenen makaaberi tunnelma.
Yuu-sensei: Nostakaa käsiylös, jos teillä on säästössä yli 2 miljoonaa 300 tuhatta jeniä!
(yksi henkilö viittaa)
Yuu-sensei: Mihin Japanissa tarvitsee 2 miljoonaa ja 300 tuhatta jeniä?
Random dude: Visaan?
Yuu-sensei: Hautajaisiin! Japanissa hautajaisten järjestäminen maksaa keskimäärin 2 miljoonaa ja 300 tuhatta jeniä. Teillä ei siis ole edellytyksiä kuolla Japanissa! Paitsi sinulla, Yun-san! Sinä saat puolestani kupsahtaa koska tahansa!

Eilen illalla etsin Yamazawan meikkiosastolla hintavaa pelastusta kärsineelle hiuskuontalolleni ja törmäsin kaveriini Natsumiin. Joka sano että sillä on yks ylimääräinen purtilo halajamaani tuotetta ja voisin saada sen. Sain lisälahjana pari keksipakettia, jotka sen vanhemmat oli just tuonu sen kotiseuduilta Fukushimasta. ;____; Kännykkä olis kiva, ettei sosiaalinen elämäni olis riippuvainen näistä random kohtaamisista, jotka yleensä sattuu just sillon kun jompi kumpi osapuoli on myöhässä jostakin. Niinku tänään ku näin Takuyan koulun pihalla mitä ei tapahdu yleensä ikinä ja ehdin just ja just sanoa konnichiwa. Ja kaikki se juokseminen turhaan ku en ikinä löytäny paikalle, byhyy. Ehkä huomenna jopa onnistun jossain.

2 kommenttia:

  1. no mutta kukapas muu21. lokakuuta 2011 klo 15.22

    Nämä kurssiesi aihepiirit!! ♥_____♥ Mutta lempparini kyl ihan oikeasti on toi hautajaiskurssi.

    VastaaPoista
  2. Hautajaiset on musta ehkä oudoin mahdollinen teema kulttuurienvälisen yhteisymmärryksen kurssille mut mikäs siinä.

    VastaaPoista