tiistai 29. toukokuuta 2012

Sendai

Käytiin sunnuntaina Sendaissa. Sinne ajaa bussilla täältä tunnissa. Oli polttava helle vaikka kello oli vasta kymmenen aamulla ja mummot kyykisteli riisipellossa ja apinavaara-kyltit vilisi tienposkessa.


Pokecenter. <3______<3 Tykkään pokemoneista. Tykkään myös taiteesta. Sitä katselin Miyagin taidemuseossa. Mut liekehdin kyllä enemmän tästä museon takapihasta ku siitä varsinaisesta pronssinäyttelystä.

Sendaissa asuu yli miljoona tyyppiä, mutta se on melko vihreä japanilaiseksi suurkaupungiksi. Sen lempinimi onkin Mori no miyako (Puiden kaupunki). Ton museon ympäristökin muistutti enemmän länsihelsinkiläistä lähiötä ku kasaa erikokoisia laatikoita. Museon takapihalla kuohui koski ja bussipysäkin pusikossa oli meneillään jotku sammakkojen soidinmenot.


Toi kivirykelmä keskellä riisipeltoa on hautausmaa.


Yamagata tadaima. ♥

Mun japanin opettajat ja sempai kävi Yamagatassa viime viikolla. Muistin rakennuksen väärin ja juoksin pihan halki ja portaita ylös ja ilma oli paksua ja mä huohotin ja luokan ovi oli auki ja menin sisään naama punasena ja siellä ne istu ja sopersin maniaimashitaka (ehdinkö) ja sempai sano girigiri seefu (täpärästi) ja U-sensei nauro ja kysy genki desuka ja mua heikotti ja istuin eturiviin ja oli outoa. Oli maailman oudoin tunne kun U-sensei puhu luokan edessä ja yhtäkkiä oli niinku olisin taas Helsingissä. Kai se oli ihan hyvä muistutus siitä, että joskus tääkin loppuu.

Sit kun tää loppuu ja palaan Suomeen niin yritän mahdollisesti hakea töitä kansalaisopistosta nyt kun osaan tätä kieltä paremmin ku 99,1% kansalaisista. Ja jatkan espanjan opiskelua ja alotan joko korean tai swahilin tai arabian! Vähäiset espanjan taitoni on kyl kadonneet tässä maassa ja nyt osaan sanoa enää armaani, olen putkimies. Oon muuten opiskellut elämässäni myös saksaa, venäjää, italiaa sekä latinaa! Saksaa opiskelin neljä vuotta ja osaan sanoa menen Donin kanssa lenkille. Venäjää opiskelin kaks vuotta ja osaan sanoa olen naimisissa, minkä tosin opin en opiskellessani venäjää lukiossa vaan jo ala-asteella ku harrastukseni oli lainailla kirjaston itseopiskelumateriaaleja. Italiaa opiskelin vuoden kansalaisopistossa ja se oli katastrofi. Latinaa opiskelin viikon ja osaan sanoa heitä miellyttävät patsaat ja pylväät. Ruattiksi sanavarastoni onki sit jo laajee: osaan sanoa ainakin jag tar mig ett kastpö och en keps till en öde ö, äventyr i Apenheum, pappa jobbar på en oljeplattform sekä henkilökohtainen suosikkini överlevnadsoveraller!! Kielelliselle lahjakkuudelleni kalpenee ainoastaan vaatimattomuuteni.

Vierailijaluennon jälkeen mentiin vielä Kurosawa-sensein työhuoneeseen juomaan teetä ja syömään dangoja ja sit senseit nousi taksiin ja katos Yamagatan kuumaan iltaan. Mentiin vielä entiset ja nykyiset opetusministeriön stipendiaatit (minä, sempai ja kiinalainen kaverini) ja Kurosawa-sensei ja joku yliopiston toimiston entinen työntekijä okinawalaiseen ravintolaan istumaan lattialle ja syömään siankorvaa ja juomaan okinawalaista kaljaa. Oon viime aikoina harrastanu gooyan (wikipedian mukaan se on näköjään suomeksi karvaskurkku vaik se on meloni, vaissoo) syöntiä; häjyä teköö syäres mut ehkä se vielä vie mut okinawalaisen nuoruuden lähteille! Okinawa on obsessioni. Harkitsin vakavasti sinne hakemista kun viime vuoden maaliskuussa kuumeisesti vaihtokohteita valkkasin. Vaan tänne vuorten siimekseen lopulta päädyin ja ainoaksi kosketukseni Okinawaan jäi okinawalaiset laulelmat, Okinawalta Tokioon muuttanut kirjeystäväni ja kurkulta näyttävä kitkerä meloni. Okinawalaisista laulelmista puheenollen, tykkään näistä kahdesta perinteisen Tinsangu nu hana -kansanlaulun sovituksesta (tässä lauletaan siitä, kuinka vanhempien neuvot tulee pitää mielessä, mutta sanoista en ymmärrä juuri kuuntelemalla mitään koska Okinawalla puhuttu kieli uchinaaguchi lasketaan japanin murteeksi ainoastaan poliittisista syistä; kielitieteessä sitä pidetään japanin sukukieliin kuuluvana kieliryhmänä):

Tää ei oo varsinasesti okinawalainen laulu, mutta Okinawan inspiroima kuitenkin:
Vedän ton karaokessa joka kerta. :DDDDDDDDDDDDDDDdddd Voi sitä onnea ku pääsee tulkitsemaan deigo ga sakimidare kaze o yobi arashi ga kita, kurikaesu kanashimi wa shima wataru nami nu you ja sitä liekehdintää ku sieltä pamahtaa shima uta yo kaze ni nori tori to tomo ni umi o watare. <3________<3

11 kommenttia:

  1. Ei jumankauta miten paljon mulla on ikävä noita riisipeltokukkulamaisemia. Japania kauneimmillaan. ;__;

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mustakin nää maisemat on aika mainiot! Sen sijaan japanilaiset toverini on aina vaan et wtf sehän on vaan riisipelto ku into piukassa räpsin kuvia auton ikkunasta. :D Missäs päin Japania oot ite ollu? (?__?)

      Poista
  2. Olen tässä stalkkaillut sun blogia siitä lähtien kun sen löysin tossa viimesimmän MEXT-hakurumban aikoihin, ja nyt viimein uskaltauduin rohkean anonyymisti kommentoimaan. Sulla on tosi hauska kirjoitustyyli, ja on muutenkin ollut mielenkiintoista lukea millaista elämä vähän pienemmällä paikkakunnalla Japanissa on.

    Olen itse asiassa kouhaisi Helsingin yliopistosta, en tosin muista törmänneeni suhun siellä ekana opiskeluvuotenani :P Mutta siis nyt tänä keväänä hain samaa apurahaa (vaimikäsenyton) kuin millä opiskelet siellä, ja tulin toiseksi siinä kuten säkin. Nyt sitten pitää jännätä vielä pari kuukautta ja toivoa Japanin opetusministeriön olevan armollinen >__<

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos anonyymi kouhai. (^___^) Muhun koulussa törmätäkseen vaaditaan tosiaan tuuria ja taitoa, sillä ku muut menee tunnin jälkeen kahvihuoneelle niin mä kiidän kotia dataamaan. :D

      Voi ei, tiedän ton kakkosena jännäilyn tunteen varmaan paremmin ku kukaan! Se, kuinka kuumana kesäpäivänäkin mielessä pyörii vaan, että miten mä edes saatoin tehdä kokeessa sen ja sen virheen. Ja sit kun suurlähetystöstä yks sanoo et tuskin ottavat kahta ja toinen että ei ei sait niin korkeat pisteet että mahdollisuudet on hyvät niin hikipisara se vain paisui paisumistaan.

      Toivottavasti saat elokuussa iloisia uutisia! Ja niiden koittaessa varo järkytyksestä aiheutuvaa psykoosia! Saanko muuten udella, mihin paikkoihin hait? (^^;

      Poista
    2. Kouhai täällä taas, olisiko kamalan röyhkeää kysyä, muistatko paljonko sait pisteitä siitä kokeesta? Uskaltauduin kysymään omia pisteitäni suurlähetystöltä, mutta en oikein tiedä onko se nyt sitten hyvä vai huono tulos :P

      nimim. kivasti jännäilen täällä vielä pitkään

      Poista
    3. Itseasiassa mä en edes tiedä mun pisteitä. D: Japanin puhetilaisuuden jatkoilla suurlähetystön tyyppi vaan kommentoi niitä U-senseille ohimennen, ja tänne tultuani mulle sanottiin, että tulin tänne ennätyksellisillä pisteillä. Mut tää nyt on vaan Yamagata, niin ei munkaan ennätyspisteet välttämättä mitenkään korkeat oot.

      Tsemptsemp! Kakkosena on sangen tukalaa mutta ei lainkaan toivotonta! Se, että tulit kakkoseksi tyypille, joka on jo ollu Wasedassa, voi ihan hyvin olla hyväkin juttu. Sehän vaan tarkottaa, että taso Suomessa oli kova, mikä taas luullakseni auttaa nyt kun ne vertaa sua kaikkien muiden maiden tyyppeihin.

      Poista
    4. Aa okei, ihan hyvin varmaan kuitenkin sait sitten pisteitä :D Omani tuskin olivat kovin ennätysmäiset, mutta toivottavasti riittävät :P Saa nähdä.

      Toivon muuten ettei kukaan kommentoi U-senseille mun pisteitä :'D

      Poista
    5. Kerro sit kuinka kävi!

      Ja eiköhän U-sensei oo vaan into piukassa, et sen opetuslapsista kahta on suositeltu. :D Muistan varmaan ikuisesti, kuinka se puhetilaisuuden jälkeen sano, että kyllä mun opiskelijat vaan on parhaita. :::D

      Poista
  3. Ah no se selittää sitten asiaa :D

    Kakkosena ei ole kivaa ei, hankala nauttia kesästä kun jännää vaan niitä tuloksia :< Ei ole kovin nopeaa toimintaa siellä Japanin päässä. Mulle ei edes kukaan suurlähetystön tyyppi ole puhunut mitään, enkä tiedä edes yhtään paljon sain pisteitä tai mitään, niin ei mitään hajua miten käy. Pelkään kyllä, ettei mun perustelut ollut tarpeeks hyvät kun olin vaan sillee "no japania haluaisin opiskella", koska ajattelin ettei mua nyt kuitenkaan valittaisi :P Ja se ykköseks tullut on jo ollut viime vuoden Wasedassa ja on siis mua paljon parempi ja nyyh.

    Mä hain kolmeen tokiolaiseen yliopistoon, koska tykkään Tokiosta ja suurkaupunkimeiningistä ylipäätään. Tosin nyt on kyllä tullut vähän sellanen fiilis, että olisikohan kumminkin pitänyt hakea johonkin pienempään jossa on vähemmän ulkomaalaisia yms. Aa joo ja ykkösenä oli Ochanomizu, lol tyttökoulu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jahas ja osasin melkein vastata viestiin -___-"

      Poista
  4. Sivuhuomautuksena tulkoot kerrotuksi, että osaamme saksaksi "korjaan herätyskelloni itse". Lähetämme sen tilanteen niin vaatiessa eri pyynnöstä. M.K.

    VastaaPoista