torstai 10. toukokuuta 2012

Asiantuntijalausunto

Sakurat meni jo, mutta sen jälkeen kun sain pyörän en oo pahemmin kuvia näpsiny, joten tässäpä historian sakurojen havinaa jorinapalanpainikkeeksi: Vuoret viheriöi, taivas peilautuu riisipelloista ja sekä haikuanalyysi- että kielitieteen huomiset luennot on peruttu. Jeee!

Oon yhdellä fonetiikan kurssilla, jota pitää hivenen omalaatuinen sensei. Sillä on aina tweed-housut ja neuleliivi ja beatles-kampaus ja sen ääni on kuiva ja viileä ja se puhuu muodollisesti niinku me oltais jollain fiineilläkin kokkareilla eikä Yamagatan yliopiston kuppaisimmassa luokassa, jonka ikkunasta aukeaa muiden luokkien tyypillisen vuoristonäköalan sijaan näkymät haalistuneen keltaiseen muovipressuun. Ja tämä sensei on ehkä mun lemppari! Se on aina että kestäkää jälleen tämä tuokio kanssani ja verhoilee sen sarkastiset kommentit muodollisuuksiin ja päästää meidät aina vähintään kymmenen minuuttia etuajassa.

Tänään kukaan ei ollu poissa tunnilta, joten sensei totesi että mitäs tämä nyt on, ootteko te kaikki alkaneet olla tosissanne. :D (Viime viikolla oli kansallisten vapaapäivien kasautuma eli Golden Week, paitsi keskiviikkona jollon olis pitäny olla koulua, mutta sensei sano että lintsatkaa rauhassa ja moni otti vinkistä vaarin.) Tänään sensei myös kumartui puoleeni ja sano että pidä esitelmä suomen kielen astevaihtelusta niin pääset jo sillä läpi tästä kurssista. <3____<3 Muut eivät pidä esitelmää. Esitelmöimishaluistani ei kysytty, mutta japani on siitä kätevä kieli, ettei tarvi ikävästi määrätä tällaisia pikku puhteita, vaan voi harmonian laidunmailla kirmaillen todeta, että saan sinulta sen, että pidät esitelmän.

Tänään kohtasin Yamagatan vaarallisilla kujilla sattumalta toverin, jota en ollu nähny kuukausiin. Se sano että Shiiri-chan millon sä aloit kuulostaa noin japanilaiselta. :D Niin että kyllä se tästä! Tosin tämä japanilaiselta kuulostaminen ei tarkota, että olisin saavuttanu puheessani jonkin uuden entistä elegantimman tason vaan lähinnä päin vastoin: hoen nanka (niinku), lyhentelen minkä ehdin niin että oppikirjojen yaranakerebanarimasen (täytyy tehdä) lipsahtaa suustani ulos muodossa yan'nakya, käytän -rareru-potentiaalin sijaan kieliopin vastaista -reru-potentiaalia koska yks lisätavu on liian kova työ lausua ja yllättynyt reaktioni ei oo oppikirjojen hountou desuka vaan eeeeee ussoooooooo MAJIDE.

Maksoin JLPT:n koemaksun. 5500 jeniä yyyh. Ja kaks kuukautta aikaa. Hupsista. En ite pidä näitä kaikenmaailman kielikokeita hirveen suuressa arvossa ku ei ne monivalinnat asioiden todellista tilaa mittaa, eikä mulla oo aikasemmin ollu suurta mielenkiintoa osallistua koko kokeeseen. Ja nyt yhtäkkiä JLPT:n läpäiseminen on varmaan suurin kiinnostuksenkohteeni heti Arashin ja sipsien jälkeen. Ku täältä palattuani saatan vielä ehkä-mahdollisesti-kenties hakea HY:n kautta vaihtoon Toudaihin (Tokyo University, Japanin ykkösyliopisto, jonne kaltaisillani kuolevaisilla kauhavalaisilla on hyvin vähän asiaa mutta yrittänyttä ei laiteta) erikoistumaan japanin opettamiseen, mutta sinne päästäkseen ei kielitaidosta riitä todisteeksi se, että on jo opiskellu japaninkielisessä yliopistossa kielitiedettä japaniksi, vaan pitää olla tämä virallinen sertifikaatti, joka todistaa, että kykenen tuurilla ja taidolla valitsemaan neljästä vaihtoehdosta sen eniten oikean.

Mieluiten mä kyl vaan tulisin takas Touhokuun koska täällä on vuoria ja riisipeltoja ja mä tykkään vuorista ja riisipelloista. Ja pitkät välimatkat ja huono julkinen liikenne joten monilla tovereillani on käytettävissään auto ja mä tykkään turhanpäiväisistä automatkoista vuorten ja riisipeltojen halki. Toivottavasti Toudaissa olis edes Touhoku-circle... :D Syksyisin pidettäis imonikai ja talvisin larpattais lumisateella onsenissa lillumista.

Vaikka en sinne Toudaihin lopulta hakiskaan, pitäis varmaan alkaa miettiä, mitä sitä seuraavaks tekis. Ku oon ollu yliopistossa nyt viis vuotta ja Japanin opetusministeriö ei tuu elättämään mua ikuisesti. Mulla on kriisi! Tykkään mun opiskeluista - tai no en tykkää opiskeluista koska sosiologia lol tiede lol gradu lol mutta tykkään japanista -, mutten tiedä, millaseen rahalliseen hyötyyn voin ne valjastaa. Haluan kääntäjäksi ja haluan japanin opettajaksi, mutta tarvitaanko Suomessa japanin opettajia ja miks kukaan haluais just mut kääntämään yhtään mitään ku varmasti jostain löytyy aina joku vanha patu, joka osaa japania mua sata kertaa paremmin. Mitä alle 30-vuotias Japani-asiantuntija voi edes tehdä?????????? Asiantuntija olis musta aika mukava titteli. Sellanen, että työkseni istuisin toimistolla ja Tuntisin Asiat.

Koska jorisin liikaa elostani niin tässä vielä asiantuntemuksellista antiani:

- Japanissa laukaisuäänettömät kännykkäkamerat on kielletty koska niillä voi vaivihkaa ottaa potretin hameen alta!
- Myös julkisella paikalla kiikareilla kiikarointi on tirkistelyn vuoksi kiellettyä, mikä tuskastuttaa lintubongaritoveriani!
- Käsijarruttomalla pyörällä veivailusta seuraa sakko, koska jalkajarrut on waarallisia!
- Hienoista sushiravintoloista ei saa lohisushia koska lohet ei uiskentele merivesissä! Supermarketin einessusheissa lohi on halvin vaihtoehto!
- Japanilaiset rakastaa kollageenia! Täällä myydään jotain kollageenia sisältäviä karkkejakin ja ostos-tv koostuu lähinnä mainoksista, joissa kotirouvat levittää naamaansa kollageenimönjiä ja huomaa heti eron entiseen. Just tossa äsken kun laitoin tv:n päälle niin siellä mainostettiin kollageenijuomaa.
- Kagoshimassa Kyuushuulla (Japanin neljästä suurimmasta saaresta se eteläisin) on tulivuori nimeltä Sakurajima ja se syöksee tuhkaa tällä nimenomaisellakin hetkellä! Mistä johtuen Kagoshiman kaupungissa ei voi kuivattaa pyykkejä ulkona ja tulivuoren saari on evakuoitu. Sakurajima purkautui viime vuonna 996 kertaa, mistä johtuen Kagoshimassa ei tää Touhokun megakriisi ollu aina ensimmäisenä mielessä. Viime vuosi oli siis luonnonkatastrofaalisesti verraton vuosi niin pohjoisessa kuin etelässäkin.
- Japanissa ryyppäjäiset lopetetaan aina yhteisellä tapuksella! (ei siis aplodeilla vaan pelkällä kädet yhteen -läpsäisyllä...)
- Sake on japaniksi nihonshu ('japanilainen viina') ja alhoholi o-sake!
- Japanilaisilla ei yleensä oo uunia, mutta riisinkeittimelläkin voi valmistaa kaakun!
- Japanissa ei monissa esim. lomakkeissa käytetä kristillisen ajanlaskun vuosilukuja vaan keisarillisia vuosia! Nyt eletään Heisei-vuotta 24. Syntymävuottani kysyviin papereihin merkkaan että Shouwa 62. Kun nykyinen keisari kuolee, alkaa taas uusi aikakausi. Japanissa keisariin ei muuten koskaan viitata nimellä. Nykyisestä keisarista puhutaan keisarina (tennou) ja menneistä käytetään nimeä aikakausi + tennou. Näin ollen esim. sota-aikojen keisari on Suomessa Hirohito mutta Japanissa Shouwa tennou.
- Jännetuppitulehdus on japaniksi kenshouen, törkyvitsi shimoneta, seisova pöytä baikingu (tulee sanasta viking...) ja kimegao posetus-ilme. Tuskin esiintyvät oppikirjoissa, mutta käytin näitä kaikkia sanoja tänään, joten hyvä ne on tietää!

Siinäpä kaikki tietämykseni Japanista............ Jorinan loppuun vielä loppukuva. Tänään olin syntynyt menestyjäksi, sillä hajuveteni matchasi asuuni.


Päätän raporttini tähän! I don't know well but many meeru came sanoi eläkeläistoverini hiljan kun facebookin hankki. Hän ei ole vielä osannut lisätä minua kaverikseen, enkä mä osaa tunnistaa sitä noista kaikista samannimisistä kuvattomista tyypeistä. Tsemppailemme tässä itse kukin siis kohti valistuneempaa huomista!

7 kommenttia:

  1. Better Thingsfeeler than feeling nothing. Vanha sanonta from Kauhava.

    VastaaPoista
  2. Ja vielä... Ne vanhat patut ei siis oo Koskaan Ollu alle 30 vuotiaita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tiätenkähä oo. :D Kohtaloni on uniikki.

      Poista
  3. Moikka fellow japanisti! :D Tunnistin itteni aika pahasti noista "mitä sitä seuraavaksi tekisi" -ajatuksista, tosin mulla siintää vaihtovuosi vasta edessäpäin. Tänä vuonna on ollut jo opintojen suhteen aika epävarma fiilis, että kivaahan tää on, mutta mikä musta muka tulee, ja jotenkin oon ajatellut, että vaihto selkiyttäisi ajatuksia edes vähän esim. gradun suhteen tai muuten vaan jatkon kannalta. Onko sulla muuttuneet suunnitelmat tulevaisuudesta vaihdon aikana mihinkään suuntaan tai ootko kokenut et vaihto kuitenkin ois auttanut vähän hahmottamaan paremmin, mitä aikoo tehdä, kriiseilystä huolimatta? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei, en ajatellu et joku meidän laitokselta saattais päätyä lukemaan näitä pätemisiäni. :'D

      Tää vaihto on ollu monella tapaa valaiseva kokemus! Graduaiheet ei oo päässäni säkenöineet, mutta on täällä tullu kuitenkin tunne, että ehkä musta sittenkin on tähän. Täällä kun oon tavannu japanilaisia vauvasta vaariin ja kuokkinu nomikaissa ja juossu puiston poikki huutaen okyakusamaaaaa owasuremonooooo niin tää maa ja kieli on lakannu olemasta pelkkää teoriaa yliopistolla. Olin mä jo aikasemmin ajatellu, että haluaisin japanin kääntäjäksi ynnä opettajaksi, mutta vasta täällä oon tajunnu, että pahimmassa tapauksessa sehän saattaa jopa onnistua.

      Huonointa tässä vaihdossa on se, että se loppuu ja se, ettei mulla oo täällä ketään vertaistovereita, joihin kehitystäni tai sen puutetta verrata. :D En halua palata ja mennä japani neloselle ihan vaan huomatakseni, että oon huonoin siellä.

      Hyvää vaihtoa, eiköhän se kauan odotettu valaistuminen sen aikana tapahdu! Jos ei muuten niin aina on joku temppeli lähellä.

      Poista
    2. Heh, musta on vaan kiva lueskella samaa alaa opiskelevien fiiliksistä, vaihdossa eli ei :>

      Mut hienoo kuulla, jos jonkinasteista valaistumista on tapahtunut! Ehkä tärkeintä on kuitenkin se sopeutuminen ja kulttuuriin sisään pääseminen, se gradu-lampun syttyminen yms. olisi vaan hienoa ekstraa. Joskin menin vähän vahingossa hakuvaiheessa selittämään motivaatiokirjeeseeni jotain shuushironbuniin liittyvistä suurista suunnitelmistani, mut toivon että sanani ovat jo unhoitetut.

      Omalla kohallani yhtä autenttista Japani-kokemusta on tuskin luvassa, kun jo Tokioon on tulossa muutama tuttu, muualle Japaniin sitten enemmänkin. Tottahan tukiverkosto tuo turvallisuuden tunnetta, mut varmaan täytyy varoa, etten liikaa tukeudu suomalaisiin tai länkkäreihin ylipäätään. :) Hieman kateellisena oonkin lukenut miten hyvin olet päässyt tutustumaan nimenomaan paikallisiin, koska sen tiedän tulevasta vaihtoyliopistostani, että vaihtarit pidetään niin eristyksissään että japanilaisiin tutustuakseen täytyy todella nähdä vaivaa. Mut sekin on kaiketi ihan itsestä kiinni.

      Tiedän aika montakin tyyppiä, jotka on tulossa suoraan japani kolmoselta neloselle (eikä ole olleet vaihdossa), joten voin luvata, että huonoin et tule olemaan! Ja muutenkin juttelin tässä yks päivä tänä vuonna neloskurssin käyneen kanssa ja kuulin siellä olevan vähän sellainen meininki, ettei porukka jaksa enää nelosella niin paljon panostaa japaniin varsinkin jos vaihdossa on jo käyty. Joten jos oma motivaatio on korkealla niin pääsee varmaan suorastaan loistamaan :D
      Mä oon suoraan sanoen aika pettynyt, koska en pääse luultavasti lkv 13-14 neloskurssille ollenkaan. Istuttiin U-sensein kanssa viime viikolla iltaa, ja kun joku kyseli neloskurssin järjestämisestä, niin vastaus tälle vuodelle (12-13) toteutumisesta oli vahva kyllä, ensi vuodelle todnäk ei. Vaihdon jälkeen lienee kuitenkin aika vahva halu ylläpitää saavutettua kielitaitoa, minkä takia ton kurssin jääminen pois -budjettisyistä toki- on hirvee sääli.

      Kiitos kannustuksesta, ehkä pitää vaan ottaa avoin mieli ja olla ottamatta liikaa paineita siitä, saavutanko jotain suurta ja ihmeellistä tulevan vuoden aikana vai en! :)

      Poista
    3. Hahhah, mäkin kaikenlaista lupailin tätä stipendiä hakiessani, mutta syvässä hiljaisuudessa ne on haudattu ne lupaukset. :D Käteväähän se olis, jos jonku graduaiheen tääl keksis ku on noi japaninkieliset materiaalit käden ulottuvilla, mutta mä oon tota nikkensei ronbunia vääntäessäni löytäny lähinnä jälleen yhden pakkopullaisen aiheen, johon en todellakaan halua enää gradun muodossa palata.

      Näissä maakuntaopistoissa on se hyvä puoli, että kukaan ei osaa englantia, vaihtaritkin puhuu keskenään japania ja länkkärit loistaa poissaolollaan, joten se on joko puhu japania tai älä puhu mitään. Siks suosittelen kaikille random peräpitäjiä perinteisten kv-vaihtokohteiden sijaan! Aluks hieman arvelutti, että onko tässä mitään järkeä, mutta enää en vaihtaisi täältä pois, vaikka yliopisto onki rupu ja yöelämä lähinnä muutama kulkukissa ja yks känninen salaryman. Toisaalta eipä mulla oo kokemusta muualla Japanissa asumisesta, joten ei oo oikein vertailupohjaa. Oon joka tapauksessa tyytyväinen, että tulin tänne yksin koska nyt tää on pelkästään mun vuosi.

      No jo on surkeaa, tuntuu et opiskelijamäärät kasvaa ja rahat vähenee vuosi vuodelta. Musta olis tärkeää, että vaihdon jälkeenkin olis vielä mahdollisuus kuumottavaan tunteeseen U-sensein piinkovan katseen alla, ettei jäis tyhjän päälle just sillä kriittisellä hetkellä ku japani on vihdoin ehkä jopa alkanu sujua. Ei auta ku toivoa, että neloskurssi järjesttäis vielä ens vuodenkin syksyllä! Tai edes joku muu japaninkielinen kurssi.

      En todellakaan uskalla ottaa liian rennosti U-sensein kursseilla, joten enköhän oo siellä neloskurssillakin hikarina eturivissä. :D

      Mulla iskee täällä melko usein identiteettikriisi ku tuntuu, että olis pitäny tehdä niin monet asiat eri tavalla ja saavuttaa enemmän. Eilen kuitenkin esittelin kaverilleni Yan-sania ja tulin siinä opetusvideomuistoja verestäessäni miettineeksi, että miksen voi vaan olla tyytyväinen, kun oon kuitenkin edenny jo Yan-sanista Yamagataan.

      Poista