torstai 10. marraskuuta 2011

Purikura!






Lollahtelen aina kun näen ton jätskikuvan...........

Tänään toteutin pitkäaikaisen haaveeni ja lintsasin koulusta. Koin pienen piston syömmeissäin ja päätin tunnustaa syntini Jieunille. Jonka vastaus oli ussoo niin mäkin. En enää tuntenut pistoa syömmessäin ja menin Jieunin ja Misakin (mun asuntolakaveri ja kurssikaveri, jotka sattuu vielä olemaan kavereita keskenään koska Yamagata) kaa tekemään sitä mitä tulinkin tänne tekemään eli syömään munkkia ja hampurilaista ja ottamaan potretteja purikurassa (semmonen valokuvauskoppi, jossa saa ikuistaa ittensä erinäisiä taustoja vasten ja koristella kuvansa tilpehöörillä, mutta aikaraja on tiukka ja tunnelma siksi tiivis ja poseeraukset hätäisiä). Karaokeenkin piti mennä, mutta suunnitelmasta luovuttiin toistaiseksi ku räkä lentää ja kurkustani kuuluu outoja ääniä (joilla en siis tarkota lauluääntäni...).

Lauvantaina kiipiän vuarelle!! Kello kahareksa aamulla byhyy. Opiskella ehtii sitte hauras.

Käytän nykyisin takkia kaikkialla muualla paitsi sängyssä ja purikurassa. Yamagatan marraskuu + japanilaiset ikkunat + setsuden (sähkönsäästö ydinvoimalajutskien takia) = <3______<3

Sain eilen käsinkirjotetun postikortin ikemen-parturiltani. Ei sais tottua tämän maan asiakaspalveluun koska sit pääsöö itku Alepassa. Kortissa luki, että tukkani on latvoista kärsinyt ja kaipaa käsittelyä, mutten anna tämän lannistaa minua....... (Sukoshi dameeji ga ookii kara [koska vähän on suuret vauriot], lol eipä paljon lohduta yks sukoshi jos sitä seuraa ookii)

Lopuksi blogin tilannekoominen osuus japanintaitoisille:
Siiri: päläpälä ippatsu ryokou dakara--
Siiri: ....janakute, ippaku ryokou dakara
Natsumi: ....
Natsumi: ippatsu ryokou....
Siiri: ......

2 kommenttia:

  1. Sulla on älyhauska blogi, toivottavasti päivittelet usein! Linkkasin itseni tänne State Noir-blogin kautta ja heti pistin suosikkeihin.

    Mua kiinnostaisi kovasti tietää kuinka kauan olet lukenut japania. Itselläkin haaveissa lähteä Japaniin vaihtoo (AMK:sta), mutta huolimatta yli vuoden nihon-gon opiskelusta tuntuu, ettei mitään ole jäänyt päähän. Olisi kiva tietää, paljonko itse olit ehtinyt kartuttaa kielellistä osaamistasi ennen lähtöä :)

    VastaaPoista
  2. Kiitos. ^^v Yritän kovasti kunnostautua päivittelyssä, on vaan ollu liian ankeat säät valokuvaukseen viime aikoina enkä pelkkää omaa kuivaa jorinaani viittis postata. .u.

    Ehdin opiskella japania yliopistossa kolme vuotta ennen tätä vaihtoa. Oon jossain JLPT ykkösen ja kakkosen välimaastossa; ymmärrän kaiken mitä mulle sanotaan, luen tieteellisiä artikkeleita japaniksi ja alkuaikojen kangertelun jälkeen oon pystyny jopa puhumaan melko normaalisti. Mut toki vähemmälläkin pärjää ja täälhän ne taidot kehittyy kunhan ei jää jumittamaan länkkäriseuraan. Ja varmasti säkin osaat paljon enemmän kun luuletkaan. ^__^ Eläkeläiskaverini Miura-san kysy multa kerran mikä on mun heikkous japanissa ja kun sanoin että puhuminen niin se vaan nauro räkäsesti ja sano että no ei kyllä. :D

    VastaaPoista