keskiviikko 14. joulukuuta 2011

A-sate, a-sate, sate, sate, sate



Lauantaina odotin innolla kuunpimennystä (joka tässä maassa nimellä gesshoku eli kuunsyönti tunnetaan) ja hain kaupasta riisikaakut ja maitolimpsat (ajatuksen tasolla jokseenkin epäilyttävä mutta juomisen tasolla omnom juoma) spektaakkelia varten, mutta kun yö viimein koitti niin näkymä ikkunasta oli ylläoleva. Huokaisin kerran ja sitten toisenkin kun aamuyöllinen Facebook-feedini täyttyi teksasilais-thaimaalais-malesialais-taiwanilais-korealaisvalokuvaajien kolmen millin lumihankea esittävistä teoksista.

Tänään ostin itelleni aikaiseksi syntymäpäivälahjaksi paidan. Jipii!



En kamalasti tykkää shoppailla tääl ku kauhavalaisnaamani hämmentää Yamagatassa sen verran, että kylillä joudun aina tuntemattomien puheenaiheeksi ja sit jostain putkahtaa mahdollisesti lehtikuvaajakin. Tänään koulussa jotkut tyypit puhu keskenään, että olen ranskalaisvibainen. Jepjepjep. Odotan innolla uuden vuoden Tokion-reissua, ku se tuijotuksen määrä ei voi vetää vertoja tälle maalaismeiningille.

Vuoret näyttää jäävuorilta ja meidän koulun pihassa on yliampuva joulukuusi, mutta en oo viime aikoina ollu liikenteessä kameroineni joten sanaani on teidän tyytyminen. Muiden kuvissa oon kyllä käyny näyttäytymässä, joten jaanpa niitä seuraavaksi!



Minä ja joitain Marun kavereita, joita haastattelin ankeaan puhekurssin loppuesitelmääni. En tunne näitä tyyppejä ja varsinainen kaverini puuttuu kuvasta... Tämän kuvan olemassaolo on kyllä ihan huojentavaa, koska jos sitä tarpeeksi kivisellä katseella kattelen niin ehkä tunnistankin nämä henkilöt vastaisuudessa. Maru kehotti niitä tulemaan juttelemaan mulle jatkossa koska mut tunnistaa hyvin siitä että olen valkoinen. Juttelemaan tulevat japanilaiset olis kyl ihan tervetullut lisä elämääni ku ite oon aika tuppisuu ja jännitän japseja ja ne jännittää mua.

Eilen meillä oli hautajaiskurssin kansainväliset pikkujoulut (...sanokaa et muuallakin on tällanen meinkinki randomiuden suhteen). Joku (varmaankin Yuu-sensei koska ei ole paikkaa mihin Yuu-sensei ei ehtisi soluttautua ja Yuu-sensei tämän facebookissa julkaisi) ikuisti mut ja Kurosawa-sensein akateemisuutta huokuvassa keskustelussa (puhuttiin tässä kohtaa varmaan joko sipuleista tai siitä kuinka lintsasin koulusta valmistaakseni lihapullasatsin niihin bileisiin):



Tää on ehkä lempiryhmäkuvani ikinä, pakko laittaa se tänne vaikka otettiin kakkosotoskin ku tää ninjailuni ei kelvannu kaikille:



Kuvassa korealaiset oppani herrat Park ja Moon ja jotain hautajaiskurssin vakionaamoja.

Bileissä Jamey veti nankin tamasudare -performanssin, jota eläkeläiskaverini Miura-sanin mies valmentaa sille. Me Yuu-sensein opetuslapset ollaan varmaan nankin tamasudare -obsessoituneinta kansanosaa koko saarella. Istuttiin piirissä taputtamassa ja hokemassa a-sate, a-sate, sate, sate, sate, sate wa nan-kin ta-ma-su-da-re, Ya-ma-ga-ta no mei-bu-tsu varsin euforisina. Niin ja kyseessä on siis perinteinen japanilainen viihdemuoto, joka näyttää tältä:




Yhdet pippalot takana ja kahdet edessä. Luulin, että ens lauantain kirkollismenot olis vaan jossain tässä lähistöllä ku tossa vastapäätä on jonku nunnan pyörittämä päiväkotikin, mutta tänään toimistolla sain kehotuksen nousta aamukasilta Shinjoun-junaan ja ajella sillä paikkaan nimeltä Sakuranbohigashine. Vaissoo. Yhyy. Luvassa siis mahdollisesti maailman ainoat suomalaiset blogikuvat paikasta Sakuranbohigashine, stay tuned. <3____<3 Pippaloinnin takia oon aika pahasti jäljessä kanji-aikataulustani. Näytin Takuyalle JLPT1-kanji-kirjaa ja sen kommentti oli ore kakenee (emmä osaa piirtää näitä). En tiedä, oliko sen kuuleminen lohdullista vai masentavaa..... No meillä on nyt joka tapauksessa vireillä pieni kisa siitä, kummalta irtoaa ens kesänä 璽 ja 箋 ja kumppanit ulkomuistista.

Lopuksi haluan kuitenkin liputtaa kanjien hikaroinnin puolesta! Ei tätä kieltä vaan voi hallita kauheen syvällisellä tasolla, jos kanjien osaaminen on heikkoa. Ja onhan se aina ihan kivaa ku postivirkailijalta venähtää naama ku suomijuntti osaa kirjottaa osotteensa 山形県山形市香澄町二丁目山形大学国際交流会館 lunttaamatta paperista. Takuya on vieläkin vähän shokissa, että osaan piirtää kanjien vedot oikeassa järjestyksessä, mutta se on kuitenkin sisäistäny, että ihan oikeasti osaan lukea näitä merkkejä melkoisen määrän, joten keskusteluissamme paperia kuluu ku aina jos en ymmärrä/tiedä jotain sanaa niin se sanoo tiedät kyllä ku näet ja kirjottaa sen kanjilla. Niin että kyllä ne unettomat kanji-yöt kannattaa! Kanjeissa on järkeä! Syön nämä sanani vielä moneen kertaan!

PS. Rakas opetusministeriö, voisinko saada stipendin vähän etukäteen tässä kuussa??? Ku sille olis tarvetta:



En omista dvd-soitinta enkä edes cd- tahi dvd-asemaa, mutta tämä on saatava. <3______<3 Dakara ima wooooooooooooo oooooiteeeeee, ueeee eeeeeeeee tooobitaaaaai naaaaa. <3______<3 Suosittelen tätä bändiä lämpimästi mutta coolisti. Terveisin Sakanactionin sanan- vai pitäiskö sanoa sakanansaattaja hahhaa huoh jos huumorini olisi kukka niin se olisi horsma. Kiitos ja anteeksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti