Tadaima

Käväisin Tokiossa ja otin kuvia ainoastaan korustani ja näköalastani joten tässäpä ne:


Pian koittaa elokuu ja ekat jäähyväiset. Ite saan olla täällä stipendin puolesta lokakuuhun. Koulu toki alkais jo syyskuun alussa, mutta jotenkin en nyt kyllä löydä motivaatiota lähteä Japanista voidakseni mennä opiskelemaan japania kurssille, jonka asiat osaan jo. Yamagata on vähän niinku huumetta. Tänne on päästävä takasin. Hollantilaistoverini suunnittelee jo kuumeisesti maisterin suorittamista täällä. Kieltämättä joinakin hetkinä vuorilla tai izakayassa muakin vähän houkuttelis. Lukukausimaksut kelalta ja viikkoraha soba-ojisaneilta. :DDDddd No monestakaan syystä tämä ei kyl taida olla mahdollista. Täytyy vaan naamata faktat ja hyväksyä, että opintieni Yamagatassa on kohta kuljettu loppuun asti. But I'll be back!!! Modotte kite miseru kara!! Yamagata revenge!!

Haluan esitellä teille yhden lempiasiani! Se on Galileo Galilei. Ei se vainaja vaan söpö mun pikkuveljien ikäisten veljesten ja koulukaverusten muodostama musisointiyhtye Hokkaidon Wakkanaista, joka on yhtä ku Japanin Utsjoki! Musta tämä bändi on varsin liikuttava. Ne asuu Sapporossa kimppakämpässä nimeltä Galileo House, jossa niillä on oma kotistudio ja lemmikkinä pehmokoira Love-chan.

Anohana "Aoi Shiori (青い栞)" by Galileo Galilei PV from AnimeMusicPV on Vimeo.

Lempiasioitani on myös Galileo Galilein blogi. Siispä tässä pikakäännös yhdestä uudesta blogimerkinnästä.

Iltaa, kazuki ozaki tässä.
Tänään on 10.6.
Sokeriton päivä.
Vältetään kaikki sokeria!

Näin ollen esittelen seuraavaksi kazuki ozakin valitsemia suosituksia treffipaikaksi.
5. Saizeriyan (italialainen ravintolaketju) tiskin takana
4. Kokoontaitettavan tuolin alla
3. Pöytäkalenterin helmikuun kolmannen ja kuudennen päivän välissä.
2. iPhonen home buttonin päällä
1. H2O:n H:n ja O:n välissä.

Iemon (yks pulloteemerkki Japanissa) on hyvää vai mitä.
Päätin tehdä Iemonin laulun.

"Taikasana on mopipobiiru" sanat: kazuki ozaki
kuihtunut suhteemme
roskat jotka unohdin viedä aamulla
12 vuotta sitten ystävältäni lainaamani pokemon, jota vieläkään palauttanut oo

kun lausut taikasanat,
kaikki järjestyy

siispä lauletaan yhdessä
mopipobiiru

kun mopipobiirun kääntää japaniksi, "kaikki päättyy lopulta huonosti" on merkitys tuo
mutta kun sitä ei käännä, kuulostaa se kauniilta, siispä antakaa anteeksi

siis lauletaan yhdessä
mopipobiiru

mopipo (varotaan jäämästä auton alle kun paistatellaan päivää keskellä moottoritietä)
mopipo
mopipobiiru
mopipo(varotaan jäämästä auton alle kun paistatellaan päivää keskellä moottoritietä)
mopipo
mopipobiiru

etuperin luettuna mopipobiiru
takaperin luettuna ruubipopimo

täh, wtf?
eihän se oo palindromi
älä viitti
pidätkö mua pilkkanas

vastaa jo vastaa jo vastaa jo!!!!

jos näin on niin voi kunpa oisinkin päätynyt mopipobiiruubipopimoon
täynnä katumusta ja itseinhoa päivät nää

no niin, lauletaan kaikki yhdessä
mopipobiiru

siis lauletaan kaikki
mopipobiiru
mopipipipipipipipipi
mopipipipipipipipipi

Ja sitten vielä kasa sekalaisia vanhoja julkaisemattomia kuvia sekalaisesta elämästäni:

Junttina Tokiossa

Heippaheippahei. Kuten kuvasta näkyy, goran no toori, I don't think we're in Kansas anymore. Tai Yamagatassa. Sijaintini on Higashi-Ikebukuro, Toshima-ku, Tokio. Täällä ei oo sammakoita, tuhatvuotisia puita, hedelmätarhoja eikä liioin vuoria, eikä tienposkessa oo ainakaan vielä tullu vastaan kuollutta villisikaa. Sen sijaan täällä on kaikenlaista muuta.

Esimerkiksi ihmisiä. Niitä täällä on aivan liikaa. Oon kotoisin Etelä-Pohjanmaalta pellonlaidasta, joten ihmiset ovat vielä aika uusi juttu minulle. Stressitasoni nousee pilviin, kun yritän änkeä täpötäyteen Yamanote-junaan laukkuineni ja päästä sieltä vielä poiskin. Muutenkin tää Tokion suuruus ottaa aina henkeen. Helsingissä metrolla pääsee eteen ja taakse ja Yamagatassa rupuinen pyöräni on kulkupelini. Matkan Ikebukuron asemalta hotellille piti kestää kymmenisen minuuttia. Suoritin matkaa noin tunnin. Puolustuksekseni sanottakoon, että olin jo aivan hoodeilla, mutta sit aloin epäröidä ku yhdessäkään valokyltissä ei lukenu hotelli (miksi????) ja käännyin takasin ja se oli virhe. Lopulta joku salaryyoungman tarjosi google mapsia älypuhelimestaan.

Tääl hotellissa on kaikenlaista luksusta! Niinku wc-pönttö, jota ei tartte vetää esiin lavuaarin sisästä. Ja ei foliota seinillä. Ja kokovartalopeili!!! Siispä tässä muotiasuni, jossa kävin oikein limpsa-automaatilla (nämä lölleröt ovat muuten ainoat omistamani housut):


Ja asema- ja junatunnelmia Yamagatasta:


Huomenna jalkaudun tonne 35 miljoonan ihmisen sekaan toivottavasti paremmalla menestyksellä ku tänään. Sitä ennen popsin wakamemusubin (merilevätäytteinen riisiklöntti) ja vuodatan hikipisaran wordin ääressä. Mun loppuesitelmään on vähän yli viikko ja en oo ollenkaan valmis. Esitelmän kesto on 25 minuuttia ja kieli japani ja aiheena noi 31 japaninkielistä foreigner talk -tutkimusta, jotka luin. Kun tää on ohi niin ostan kaupasta kaikki akkoje leheret ja pitelen niitä käsissäni ja itken onnesta sille asiapitoisuuden vähyydelle.

Ja koska olen Ikebukurossa niin päätän raporttini Ikebukuro West Gate Park -tunnelmiin (se on mitä mainioin psykedeelinen japsisarja lemppari-tv-käsikirjottajaltani Kudou Kankuroulta vuodelta 2000)!



Ja siltä varalta että päädyn taas Asakusaan niin tässäpä saman käppänän lempparitekeleeni:

Ja koska täältä palaan kuitenkin maanantaina Yamagataan:


Yamagataan mä palaan kyllä vielä monta monta kertaa. Tokiossa oon ihan hukassa mutta Yamagatasta tiedän että siellä on Zaoun huiput, Takazawan safloripellot, Tendoun viinitilat ja meidän koulun atk-luokka, jonka koneiden käynnistämiseen menee liioittelematta 15 minuuttia.

Okama janakya ikiteikenai

Viikonloppuna jätin rumihini ja sialuni Yamagatan erämään armoille. Ja Nakazawa-sensein. Ensimmäisenä päivänä satoi. Nakazawa-sensei huudatti autossa Deep Purplea. Käytiin kaupassa ja ostettiin ruokaa ja juomaa muutamien sukujuhlien tarpeisiin. Muun muassa kolme pullollista yamagatalaista riisiviinaa, kaksi pullollista paikallista viiniä ja toiset kaksi miyagilaista viskiä, kylmälaukun täydeltä kaljaa, kuusi grillilihasettiä, neljä makkarapakettia, ostoskorillinen sipsejä sekä kaupan suurin kaali. Olimme valmiit koitokseen.

Parasta Yamagatassa on vuoret. Ja vuorista parhain on Zaou. Paitsi viime lauantaina kun me ennen matalaan majaamme asettumista päätettiin kiivetä huipulle ihailemaan väriä vaihtavaa kraaterijärveä nimeltä Okama ja sää ei suosinut meitä. Jätimme auton parkkipaikalle ja astuimme ulos raittiiseen vuoristoilmaan. Jokin lensi autosta taivaan tuuliin. Se oli parkkilippumme. Tässäpä tunnelmia:



Alimmaisena näkymä yli vuoriston. :DDDDDDDDDDDDddddddd Sumu oli sankempaa ku sumu aivoissani ja tuuli muistutti taifuunia ja vaatteet litisi ja hiukset muuttu märäksi pitkulaksi. Japanilaiset ovat kuitenkin sinnikästä kansaa, joten Nakazawa-sensei valoi meihin opetuslapsiinsa uskoa siitä, että sumu vielä hälvenisi ja kuuluisa näkymä avautuisi. Vuoriston säästä kun ei koskaan tiedä. Värjöttelimme vuoren huipulla turisti-infossa kolme tuntia. Sumu ei koskaan hälvennyt.

Vaan sielumme sää oli sumua vailla! Sillä meillä oli grillibileet. Söin yakinikua ja yakisobaa ja käytin hyttysmyrkkyä. Nakazawa-sensei soitti c-kasetilta Deep Purplea. Tämän jälkeen oli vapaata alkoholin käyttöä. Jossain vaiheessa viina loppui ja ostimme lisää. Nakazawa-sensei ilmoitti, että aina kun Shiiri-san on sanonut kolme lausetta niin Komuro saa sanoa yhden. Muistini pätkii. Lepakko lensi ikkunaan. Jostain syystä melkein kellään ei ollut enää paitaa. Nakazawa-sensei ilmoitti menevänsä nurkkaan tauolle ja sammui sinne. Peittelimme hänet futoniin ja jatkoimme puuhia.

Aamulla oli karseaa. Oli darra. Oli kuuma. Kiipesin darrassa ja matkapahoinvoinnissa vuorelle. Eipä nämä darraisat kännykkäkuvat oikein tee oikeutusta sille, mitä näin.



Nakazawa-sensei: Okama no chuushin de ai wo sakebou!
Toveri A: Sensei kara douzo.
Nakazawa-sensei: Ie ie, ore wa ii yo
Toveri B: Okama ga daisuki!!!
Toveri A: Okama ga hoshii!!!
Toveri C: Okama ja nakya ikite ikenai!!!

Sekä:
Sensei: Eikös sellanen muotisuuntakin oo ku yamaonna (vuoristonainen)?
Toveri A: Se on yamagirl (vuoristotyttö), sensei.
Toveri B: Yamaonna kuulostaa ihan joltain youkailta (japanilainen demoni).

Ajeltiin vielä syvälle vuorten siimekseen syömään sobaa. Yamagatalaiset rakastaa sobaansa. Ja kai mäkin oon sen verran yamagatalaistunut, etten tiedä kesäkuumalla parempaa ku kylmä soba. Samaa mieltä oli ilmeisen moni muukin, sillä siellä peräkorven sobamestassa oli jonoa. Olin darrassa ja matkapahoinvoinnissa ja nukkunut kahden vuorokauden aikana kokonaista viisi tuntia. Makasin nurmikolla. Ilma seisoi ja siinä oli kastanjan imelä tuoksu. Vesiputous pauhasi. Käärme ui lammessa. Herhiläinen kiersi kehää. Käki kukkui. Lopulta meillekin vapautui pöytä. Istuin zabutonille (japanilainen lattiatyyny) ja nojasin mun käteen. Pieni lisko juoksi mun sormien vierestä. Koska sellasta se on täällä. Yamagatassa.

Olin liian koomassa kuvatakseni pihamaata, mutta tässäpä soba-ateriani:


Ja näin päätän raporttini eräjormailusta!　Lauantaina matkaan Tokioon. Tokiossa on mukavaa. Mutta Touhokussa on mukavampaa. Siispä elokuussa matkustan tänne.

Villiä ja värikästä

Rupesin muotitietoiseksi ja ostin farkkuliivin. Vastaanotto ei ollut toivotunlainen. Kun toverini näki muotitietoisen olemukseni, lollasi hän vain että wild daro.

Tämä henkilö on tänä vuonna breikannut ammattihumoristi, joka esittää tällasta testosteronimiestä, jonka catchphrase on wild daro (kyllo hurjaa). Mutta en välitä!!

Kun kerran tuli tilaisuus niin jaanpa henk.koht. suosikkini japanilaisen kaksimarjaisuuden saralta:


Kesä on saapunut Yamagataan. Kaskaiden siritys vihloo korvissa, 30 astetta menee rikki joka päivä mutta pyykit ei kuivu kun ilmankosteus on niinku saunassa liiallisen löylynheiton jälkeen, hortensiat kukkii vuorilla ja parkkipaikoilla, kaupoissa myydään kesän kausituotteita (lemppareitani on persikka-fanta ja ceasarsalaatin makuiset ranskanperunan muotoiset sipsit) ja koulun loppukokeet ynnä -esseet aiheuttaa tuskaa.

Koska ollaan korvessa niin kesän myötä saapuivat myös tulikärpäset! Mentiin niitä jonnekin vuorten siimekseen vilaasemaha. Oltiin jossain pilkkopimeässä laaksossa, rämmittiin rämeikössä ja suunnistettiin täysikuun valossa ja kasvit hohti hopeisina. Oli tyyntä ja vanhat puut tuoksu hyvältä. Siellä ne tulikärpäset sytty ja sammu ryteikön lammella ja puidenlatvoissa. Korpi-Japani jeeee!

Käväisin vaihteeksi Sendaissa ja rykäisin JLPT:n ykköstason. Ja se rykäisy meni ehkä mahdollisesti jopa läpi. Tosin nyt kun sanon näin niin nollahan sieltä tulee. No mutta ainakin opintomenestykseni hyväksi on rukoiltu. Tässä on koemenestystä tuova omamori, joka on ostettu opiskelun jumaluuksien pyhätöstä:



On tässä taas ollu kaikenlaista, mutta en nyt jaksa enempää jorista. Haikuni pääsi luokan topkymppiin. Kävin esitelmöimässä paapoille ja se oli surkuhupaisaa. Johtajapaappa oli muokannu tiivistelmääni parempaan muotoon. Mm. korvannut sanan long johns tutummalla synonyymilla journey. :---) Ens viikonlopuksi meen LEIRILLE (katastrofi) koska Nakazawa-sensei oli että Siiri täytyy saada tälle leirille vaikken liity leiriin mitenkään. Leirin jälkeen meen Tokioon. Wild daro. Tässäpä lopuksi iloisia värejä pilvisestä Yamagatasta: