perjantai 23. maaliskuuta 2012

What cheese

Doumo konbanwa! Minulla pyyhkii hyvin paitsi että laattiallani on hapankorpun sirpaleet enkä jaksa niitä noukkia. Ja mun pitäis olla laajentamassa synonyymitietämystäni jlpt:tä varten eikä kirjottamassa tätä, mutta kun katsahdan noita laatimiani sanalistoja niin tuntemusteni synonyymiksi kelpaa lähinnä minen kestä.

Yamagatassa on kevät! Ainakin melkein. Tänään sataa vettä eikä lunta ja eilen avasin jo ikkunan. Pari päivää takaperin sain kaveriltani illalla viestin että Shiiri-chan tuu kiipeämään vuorelle. Siispä kiipesimme vuorelle. Vuorella oli kylmää ja märkää ja pimeää ja liukasta, mutta sieltä avautu myös näkymä Yamagatan yli. Tän Yamagatan, jossa oon ollu nyt kuus kuukautta ja päivän. Kun seisoo vuoren huipulla niin kaukaisimpien kaupunkien valot näyttää tähtikuvioilta. Vuorella oli kämäinen pyhättö, jossa kaverini rukoili turvallista paluumatkaa ja veti sen jälkeen lipat. Itse levähdin pyhätön toimistotuolissa. Hahha tämä maa.

Käväisin tosiaan Sakatassa pienellä työmatkalla sitten viimenäkemän! Ja unohdin kameran kotia. YHYYY. Turvauduin kännykkäkuvaukseen, mutta huonoin tuloksin. Siispä suosittelen googlea.




Sakatassa meidän piti tsiigailla turistiopasteita sillä silmällä ja raportoida mahdollisista puutteista. Sakatassa käy kuukausittain keskimäärin kolme ulkomaalaista turistia ja se on sen verran pieni paikka, ettei opasteita edes välttämättä tartte mihinkään, joten homman pointti jäi vähän epäselväksi, mutta mikäs siinä kun kerran maksetaan. Olisin niin halunnu salanauhottaa meidän ryhmänvetäjän puhetta! Ku teen tutkimusta japanilaisten oudosta japanista ulkomaalaisten kanssa puhuttaessa ja tämä miespolo oli oikea malliesimerkki: jatkuvaa miettimistä ja takeltelua, painotuksia oudoissa kohdissa ja vielä oudompia sanavalintoja (oma lempparini oli kankou wo saitoshii'ingu suru eli sightseeata nähtävyyksiä), vaikka suurin osa meistä puhuu ja ymmärtää japania pois tiehensä.




Okonomiyakia olen valmistanut. Onnistuneen okonomiyakin tunnistaa siitä, että tonnikalahiutaleet (katsuobushi) tanssahtelee sen päällä.



Laamasukkiini matchaavan repunkin olen hankkinut.



Kuin myös muutakin tarpeellista.

Mitäs muuta. Ööööö. Korealaiset asuntolatoverini palas Koreaan. Tilalle tuli joku vaihtari Bruneista. Joka ei osaa sanaakaan japania eikä ilmeisesti kyllä englantiakaan. Kohtasin hänet eilen Yamazawan kylmäaltaalla. Hänellä oli käsissään tofupaketti kun hän virkkoi että what cheese. Ensireaktioni oli hai? ja kakkosreaktioni um it's called tofu, so it's actually not cheese. Bruneilainen virkkoi tähän että what cheese. Veikkaan, että meistä ei ehdi tulla ylimpiä ystävyksiä.

Sunnuntaina suuntaan roadtripille Niigataan! Jännityksellä jäämme odottamaan, unohdanko kameran neljännen kerran putkeen.

Päätän raporttini tähän!

2 kommenttia:

  1. Tykkään sun blogista ihan tositosipaljon! Kirjotustyylis on suorastaan koukuttava. Vielä kun ois mahdollisuus saada luettavaa useammin.... Ei vaa, keep up the good work, oot mun idoli!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. :D Yhyy joo päivitystahti on myönnettäköön ollu aika surkea, mutta ehkä blogini tästä virkistyy nyt kun pihalla voi taas kuvailla ilman että kädet kangistuu.

      Poista