torstai 26. tammikuuta 2012

Älkää antako jorinani häiritä

Viime aikoina tukkani olen siis leikannut. Ja nyt sen kaikelle kansalle paljastan. Tässä sommitelma nimeltä Uusi tukka, vanhat pyykit:



Maailmanluokan laatukirjallisuuttakin olen lukenut:



Toisinaan tykkään käydä kavereideni kaa sielua sivistävissä kulttuuririennoissa:



Luen tässä Yuu-sensein omaelämänkerrallista tekelettä. Josta mun pitää kirjottaa hautajaiskurssille 1500 merkin essee. 2000 merkin hautajaisesseen lisäksi. Jos kuulette oudon äänen yössä niin se on vain minä ja epätoivon lollahdukseni.

Puhekurssin loppuesitelmän sain onneks jo pidettyä. Sen, jota varten oon viimeset pari kuukautta kärvistelly haastattelemalla kaverinkavereita ja vääntämällä pienen televisiomaston korkeuden verran pylväsdiagrammeja. Esityksen onnistumisesta tai epäonnistumisesta en osaa sanoa juuta enkä jaata, sillä menetin tuttuun tapaan muistini heti kun se oli ohi. Esitelmän harjottelut jäi vähiin, mutta korvasin ne douppaamalla välitunnilla. Laupias toverini anto mulle keskittymiskykyä parantavaa suklaata. Tästä maasta löytyy kaikenlaista.

Pihalla on kymmenen astetta pakkasta, koulutie ei oo enää tie vaan muutaman kilometrin mittanen lumi- ja jääkasa ja aamuisin oon itkun partaalla ku sisälämpötila on yön jäljiltä noin kymmenen astetta. Odotan jo sakura-aikoja. Vaikka Yamagatan kevät onkin hetkessä ohi ja sitä seuraa kuukausikaupalla tukahduttavan kuumaa kesää. Ja odotan kevätlomaa, joka alkaa parin viikon päästä, jos näistä kokeista ja esseistä selviän. Vaikka kevätloma tarkottaakin, että mun korealaisista kavereista kaikki paitsi yks palaa Koreaan ja japanilaisista kavereista osa valmistuu yliopistosta.

Sain buukattua kevätlomalle jo hurjan yhden päivän työrupeaman. Matkustan Yamagatan rannikolle Sakataan, joka on tääl aika suosittu turistikohde ku esim. japanilaisten Oscar-ylpeys Okuribito on kuvattu siellä; käyn tsekkaamassa paikallisen lentokentän, bussiterminaalin, sataman ja juna-aseman ja annan sit lausuntoni siitä, onko ne helppokäyttöisiä ulkomaalaisille matkailijoille. Ja saan siitä palkkaa. Jihuuu. Aikaisempi työtehtäväni Yamagatassa oli kotirouvien perunasalaattisession vetäminen, kuuluuko nääkin merkitä cv:hen..........

Tänään lorvin Shoukon kaa koululla suunnittelemassa yhteistä tulevaisuuttamme, jossa se on vaikutusvaltainen kustannustoimittaja ja mä kerrassaan ylistetty suomi—japani-kääntäjä, joka kääntää sen kirjalliset löydökset suomalaiselle yleisölle. Se aikoo tulla vieraakseni Suomeen sit ku lähden täältä. Suomesta se aikoo hankkia Marimekon lautasliinoja ja suomalaisen miehen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti