perjantai 12. elokuuta 2011

Kaikki alkaa alusta

Jolloti-jolloti! Oon Siiri ja tämä on vaihtoblogini Yamagatan siimeksestä. Opiskelen Helsingin yliopistossa pääaineenani japania (tai no Itä-Aasian tutkimusta, mutta en oo kamalasti vaivautunu Japania edemmäs kalaan ja tutkimukselle oon allerginen), ja tän vaihtovuoden on tarkotus olla viime vuosien bootcampin Suuri Täyttymys. Viistoistaminuuttiseni internetjulkkiksena käytin jo kymmenisen vuotta sitten virtuaalisten taikakoulujen coolissa maailmassa, joten tämän blogin kunnianhimoinen tavoite on lähinnä elonmerkkien osoittaminen kotimaani kamaralle jääville.

Puhun melko sujuvaa japania joten ihan tuntemattomaan harakanvarpaita vilisevään katukuvaan en oo sukeltamassa, mutta silti jänskättää! Etenkin, kun en oo koskaan käynyt Japanissa. Opiskelen japania yliopistossa ja eka reissuni tutkimuskohteeseeni on tällanen vuoden piipahdus. Viimeisimpiä matkakohteitani ovat olleet Lapua ja Vantaa. Japaniin meen sikäläisen opetusministeriön apurahalla, josta teen ehkä myöhemmin oman postauksen mikäli tarvetta ilmenee. Vaihdossa elelen siis japanilaisten verorahoilla ja vien samalla niiden naiset ja työpaikat ja marjat. Apuraha on tarkotettu vain ja ainoastaan japanin pääaineopiskelijoille, hakuprosessi on tuskainen ja kansainvälinen kilpailu kovaa, mutta kaikkien hakukelpoisten kannattaa ehdottomasti hakea, koska parempaa tapaa mennä Japaniin ei oo! Aluksi haetaan suurlähetystön suositusta japanin kokeen ja haastattelun kautta ja sen mahdollisesti irrottua varsinaista apurahaa. Koe oli maaliskuun ekana ja lopulliset tulokset sain heinäkuun lopulla, joten hakuprosessi toimii myös mukavana katsauksena japanilaisen byrokratian kulloiseenkin tilaan, jonka kankeus on ja pysyy maailman muuttuessa. Apuraha kattaa matkat, lukukausimaksut sekä kuukausittaisen stipendin.

Tää apuraha on siitä kiva, että hakea voi mihin tahansa Japanin kansalliseen yliopistoon ja jokuseen yksityiseenkin, joten valinnanvaraa on 47 prefektuurin verran. (tai no en nyt muista oliko Shikokun prefektuureista kuinka moni edustettuna, mutta muilta saarilta ainakin oli kaikki). Kun on Japania mistä valita, niin itse tietenkin valitsin Yamagatan, tuon vuorten keskellä piileskelevän muuttotappioprefektuurin, jossa on ongelmia televisiokanavien näkyvyyden kanssa. Japanilaiset itse kuvailevat Yamagataa intternetissä mm. näin:

"Paska lande (kuso inaka)."
"Aijjaa, onko Japanissa semmonenkin paikka."
"Niin turha, ettei kiinnosta, kumpi on Yamagata ja kumpi Akita."
"Yamagatassa aika kulkee verkkaisesti."

<3__________<3

Yamagata on kuuluisa kirsikoista, Departures-elokuvan kuvauspaikoista ja siitä, että se on kartalla naaman muotoinen. Valitsin Yamagatan, koska maisemat on komiat ja toisin ku Tokiossa, ihmisillä ei oo jatkuvasti kiirus. Jättimäisen metroverkoston puuttuessa jää enemmän aikaa riisipelloilla pyöräilyyn. Lisäksi ajattelin, että Yamagatan kaltaisessa vähän syrjäisemmässä paikassa voi ehkä hitusen paremmin päästä paikalliseen elämään mukaan ku metropoleissa, joissa läsnäoloni on neula heinäsuovassa. Suurin osa ei varmaan valitse vaihtopaikkaansa sillä perusteella, kuinka todennäköistä on päästä paikallisen mummon kaffipöytään, mutta mä nyt tulevana työttömänä Japani-asiantuntijana halusin lähteä pällistelemään sitä toisenlaista, neonvalotonta Japania.

Yamagata on kahden ja puolen tunnin junamatkan päässä Tokiosta (jos VR liikennöisi Japanissa niin suunnilleen neljän tunnin). Yamagatan prefektuurissa on jättiläispuita, vesiputouksia, tulivuoria, neljä vuodenaikaa (talvi on suomalaista leudompi mutta luminen ja kesä tukala), miljoona asukasta ja kraaterijärvi. Jokaisessa kyläpahasessakin on vähintään yks kuuman lähteen yhteydessä toimiva kylpylä eli onsen (温泉). Mun yliopistoni Yamagata University sijaitsee prefektuurin pääkaupungissa, joka sekin on nimeltään Yamagata (山形市 Yamagata-shi). Yamagata-shi on 250 000 asukkaallaan vaatimaton maalaispitäjä. Yks syy Yamagataan hakeutumiseeni on myös se, että kaikki yliopiston opiskelijat viettää ensimmäisen vuotensa samalla kampuksella sen sijaan että kaikki pysyis visusti omissa piireissään. Eteläpohjalaista sieluani kieltämättä myös lämmittää, että Yamagatassa on ilmeisesti johonkin keskelle ei mitään pykätty ruma pilvenpiirtäjä sen merkiksi, ettei täällä mitään eilisen teeren poikia olla. Omassa synnyinkunnassanihan on eräs ylämäki. Matsompin vuari nimeltään.

Yamagata sijaitsee Touhokun alueella, jossa nähtiin maaliskuun maanjäristyksen ja sitä seuranneen tsunamin pahimmat tuhot. Järistyksen keskus oli itärannikolla kun Yamagata sijaitsee lännessä, joten Yamagatassa aineelliset tuhot jäi pieniksi naapuriprefektuuri Miyagiin verrattuna, mutta se Yamagata johon mä meen ei silti oo se sama Yamagata jonne mä helmikuun lopulla hain. Ilmapiiri on eri. Jotkut on kauhistelleet, kuinka uskallan mennä sinne Japaniin ku sielähän joko joutuu maan nielemäksi tai saa syövän (Yamagatassa ei oo mitattu säteilyä), mutta japanin opettajani sano viime mailissaan (kyllä käyn opettajani kanssa mailinvaihtoa kesälomalla), että on arvokas kokemus päästä näkemään Japani läheltä tällasena aikana.

Ja jos mä johonkin siellä kuolen niin se on ensikohtaamiseen paikallisen ötökkäpopulaation kanssa.

Niin ja tämä on Yamagata:




Näiltä turismisivuilta löytyy paljon lisää kuvia joka linkin takaa, ja jos navigointi tuntuu liia maharottomalta niin aina voi katsella turistien otoksia.

6 kommenttia:

  1. Viekkö palio puukkoja mennessäs? ;P
    Muista naamioora ne johonki suomalaasehen
    retonginpalahan. Alakuperääsasukahat kuttuu
    sitä nimellä furoshiki. (sitä retonkihin
    käärittelemistä siis)

    Äh, oikiasti moon kares,
    ku ittekki sinne ryykääsisin, jos vaan olis
    maharollisuus. Kele! (>.<)
    Niijjotta tervemenua!
    Lupaan lukia!

    VastaaPoista
  2. Mullaha o oikee yks anonyymi lukia, joka osaa tätä oikiaa suamia. :D

    Mullon yks puukkoo ja so nii isoo notten uskalla siihe koskia! Nii että muumia vaa viän. Vähä vaa vaikiaa, ku mullei oo mitää host-perhettä tai muuta tiaros, nii en tiärä kenelle näitä lahajoja eres hankin, mutta kuitenki siälä tuloo sitte vastaha joku tilanne että jolleki pitääs olla jotaki.

    Tällä hetkellä tuntuu, että vaihtaasin osia oikee miälelläni ja jäisin tänne kotia neliän seinän sisälle piiloho vaa koko vuareksi. T__T

    VastaaPoista
  3. Äää, oon niin kade tuosta apurahasta... Ootan pienellä kauhulla, että kuinka köyhänä palaan oman vaihtovuoteni jälkeen :'''D

    Vaikuttaa tosi kiinnostavalta valinnalta tuo Yamagata! Että kiinnolla jään seurailemaan :)

    (Btw, virtuaaliset taikakoulut... Mulla tais olla yks moinen joskus Muinaisina Aikoina, tai ainakin muistelen jotakin Geocitiesille rakennelleeni! Niiden viidentoista kissa- ja kao-hoitolan ohessa.)

    VastaaPoista
  4. Hilda: Tää stipendi on kyllä kieltämättä joku buddhan lahja maailmalle. :D Ei tulis Japanin sisällä matkustamisesta mitään, jos pelkästään omien rahojeni varassa lähtisin. Itse asiassa rahatilanteeni on sellanen, että mun oli aivan pakko saada tämä stipendi.

    Hoitolat! Kissahoitoloissa en tainnu käydä, mutta kaoja ja koiria hoidin kyllä mielikuvitukseni voimalla, ja oli mulla virtahepohoitolakin sillon joskus ku virtahepo.net oli Se Juttu. Että turhaa ne käpylehmien kasvattajat syyttää tietokoneajan lapsosia mielikuvituksen puutteesta!

    VastaaPoista
  5. Heippa Siiri!

    Löysin sattumalta sun blogisi ja jäin lueskelemaan mielenkiintoisia kirjoituksia.

    Yhdistin nimesi ja kuvasi yhteen ja uskon, että ollaan aloitettu samaan aikaan japanologian opinnot FKF:llä vuonna 2006, ennen kuin läksit karkuun Helsinkiin. Pitääkö paikkansa? :-)

    Mä hain kanssa tuota samaa stipendiä vuonna 2009, mutta ei napannut. Harmitti kyllä täysin, mutta ei auta. No, eniveis, opiskelen nyt matkailualaa Jyväskylässä ja tätä kautta pääsin sitten vaihtoonkin - lähden kuukauden päästä kohti Fukuokaa. :-)

    Kivoja hetkiä sulle siellä pohjoisemmassa Jaappanissa, jatkan blogisi seuraamista. ^^

    VastaaPoista
  6. Pitää paikkansa. :D Ohisashiburi yms. ^____^v

    Oli kyl sen verran maltillista opiskeluni Vaasassa (luin vaan hysteerisenä enkkufilologian pääsykokeesen ihan vain havahtuakseni sisään päästyäni että ankeaahan se on ja vaihtaakseni takas japaniin) että ei varmaan Jouni-sensei uskois mua tän stipendin saajaksi silloisilla näytöilläni. :D Sittemmin pienen identiteettikriisin jälkeen jopa kunnostauduin ja opettelin tätä japania.

    Aaaa Fukuoka, oon kade! Toki Touhoku on paras paikka Japania ja päädyin tänne ihan omasta halustani, mutta joskus aamuisin kolmatta sukkahousukerrosta päälle pukiessa ajattelen että tää osa elämää on kyllä jo niin nähty.

    VastaaPoista